lauantai 25. maaliskuuta 2017

UUTISIA

Katajakujan kanalassa on ilmennyt kovaa tipukuumetta. Yksi Mille Fleur-rodun kanoista on hautonut jo kolmatta viikkoa. Vaikka munat on päivittäin ryöstetty, kana jatkaa hautomistaan.

Juuri tämän pesän suosion syy on toistaiseksi tuntematon.

Tilanne on vaikea, sillä munien hautominen on kielletty sukusiitosriskin vuoksi. Lisäksi kanalan laajentamismahdollisuudet on evätty jo ennen kuin niitä on anottukaan.

Tilanne on nyt riistäytymässä käsistä, sillä yhtä munaa / tyhjää pesää pyrkii hautomaan 3-4 kanaa ja haudontapesästä syntyy välienselvittelyjä. Sen sijaan kolme muuta haudontapesää ovat tyhjinä.

Pesään jonotettiin loppuviikolla. Luotettavasta lähteestä saadun tiedon mukaan pesään pääsemiseksi käytettiin myös kyseenalaisia keinoja.

Tilanteeseen on yritetty puuttua, mutta tuloksetta. Nyt tilanteen ratkaisemiseksi etsitään uusia keinoja. Yhdeksi ratkaisuvaihtoehdoksi on esitetty 3-4 siitosmunan hankkimista vieraasta kanalasta. Asia on vasta esityslistalla.

Tartuntalähteestä ei ole tietoa, mutta syyksi epäillään kevättä ja lisääntynyttä luonnon valoa. Lisäksi rodun perinnöllisillä ominaisuuksilla arvellaan olevan vaikutusta asiaan.

Asiantuntijoiden mukaan mahdollisten siitosmunien tulisi olla kääpiörotua.

Kaikki tiedot mahdollisista siitosmunista pyydetään ilmoittamaan kommenttiosioon.


torstai 23. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: W

Sarja alkaa  kaartua loppua kohti. Kiitos verrattomista vastauksista! Aluksi yhteenvetoa V:stä.

Valo tekee nyt varsin suuren vaikutuksen. Vähän ajan kuluttua vihreys ja vehreys valloittavat ja tekevät puutarhasta viihtyisän. Väreistä pidetään, vaaleanpunaisista väriläiskistä ja vaikka mistä. Toisaalta taas valkea & vihreä varjossa viehättävät.

Viime aikoina olen kovasti ihastunut vihreisiin kukkiin. Valitettavasti kuvan viehättävä kaunopunahattu 'Green Jewel' meni vaikean talven aikana.

Varpuslinnut ihastuttavat lintulaudalla ja juuri nyt voi kuulla mustarastaan vihellyksen. Viserrys säestää puutarhurien puuhia - virkistävää!

Suvikummun Marjan puutarhakissat Viiru ja Viivi viihtyvät touhussa mukana. Terveiset heille!

Varjoyrtti, varjohiipat, varjoliljat, verenpisarat ja Violat eli orvokit viehättävät varjossa. Vuorineilikka ja värililjat valitsisivat mieluiten aurinkoisen paikan. Voimakkaat verikurjenpolvi ja Vinca minor eli pikkutalvio viihtyvät siellä ja täällä. Väriminttu vetää puoleensa perhosia ja kimalaisia.

Väitän, että vaatimaton vuorenkilpi on väärinymmärretty kasvi - monet väheksyvät sitä aivan suotta. Siksi olikin kiva kun Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika sanoi: "Liityn vuarenkilipien fanklupihin. Eheroton jokapaikan perenna, mikä ei kukkiessaankaa oo hassumpi."

Vuokot, valkovuokot ja muut kukkivat varhain. Vaahterat puolestaan tarjoavat syksyisen värikylvyn. Suvikummun Marja varjelee puutarhassaan valkoalpia ja valkokletraa. Muita sydänten valloittajia ovat Veronica longifolia eli rantatädyke, Veronica gentianoides eli unelmatädyke ja Veronicastrum virginicum eli Virginiantädyke. Kanat ovat vaikuttuneita vesiheinästä.

Viiniköynnös tuottaa valtavan sadon. Vadelmat - villit tai viljellyt - ovat aivan vastustamattomia. Viherherukka on varma valinta.

Vakka-Taimen nimi on vilahdellut monissa vastauksissa. Se lienee varteenotettava matkakohde.

Sitten on vuorossa W.



W
'WOODWARDII'

Pidän tuijista, niin palloista kuin pilareistakin. Tämä pallomainen tuija 'WOODWARDII’ ihastuttaa suurella koollaan. Täysikasvuisena se on parimetrinen.

Tähän kasviin liittyy tarina syksyiseltä ostosreissulta. Olin aikonut ostaa vain yhden perennatuen, mutta lopulta auto olikin niin täynnä kasveja, että ruokakaupassa piti miettiä mitkä ostokset mahtuvat enää kyytiin. Tästä minun ja mieheni yhteisestä reissusta olen kertonut jutussa Mitä vaisto sanoo.  

Puu oli näin näyttävä jo ostettaessa.

Epätieteellisten kenttätutkimusteni valossa voin todeta, että miehet rakastavat puita, naiset ovat enemmän perennaihmisiä. Ja mies tulee sanomattoman onnelliseksi aina kun nainen haluaa puita puutarhaan. Kannattaa kokeilla. Kokeiluun ei tarvita tätä ’Woodwardii’ –tuijaa, vaan huolella valitut hedelmäpuut, komean syysvärin saavat puut ja erilaiset havupuut ajavat saman asian.


Mikä on sinun W? Olisikohan se vaikkapa www, sillä onhan tämä netti loistava paikka puutarhahöperöille? Kenties loistopäivänhattu 'Green Wizzard'? Jos joskus perustan Kummallisten kukkien penkin, tuo Pekka Puupään hattua muistuttava kukka saa loistaa penkin tähtenä.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

KAURIIN KETALE

Nyt kun on hedelmäpuiden leikkaamisen aika, lainaan puutarhapäiväkirjastani katkelman viime vuoden maaliskuulta.

Olemme asuneet Vesilahdella kohta kymmenen vuotta. Koko aikana en ole harmitellut kauriita kuin parin ohikiitävän hetken ajan – silloin kun ne olivat syöneet muutaman tulppaanin nupun ja juosseet uusien istutusteni poikki niin, että jouduin istuttelemaan juuret taivasta kohti sojottavia jakopaloja uudestaan. Mutta nyt… Nyt kun meidän pihaamme kiertää uusi hieno kaurisaita, kauriin ketale on käynyt syömässä kaikki vasta leikkaamani omenapuut ja vähän muitakin puita! Nyt harmittaa - ja ihan kauheasti harmittaakin.

Olin edellisenä päivänä leikannut kaikki omena- ja päärynäpuut oikeaoppisesti suurella huolellisuudella opaskirjojen ja –lehtien kanssa. Olin kirjannut suunnitelman ylös: (1) latvaoksasta 1/3 pois (2) kilpalatvan poisto (3) alle puolen metrin korkeudella kasvavien oksien poisto (4) pisimpien oksien typistys (5) liian tiheässä kasvavien oksien poisto. Olin perehtynyt oikeaan leikkauskohtaan ja tekniikkaan: ulospäin kasvavan silmun yläpuolelta eikä saa jäädä tappia, siisti leikkausjälki.

Siskoni, alan asiantuntija, tuli meille sattumoisin seuraavana päivänä ja näytin hänelle työni jälkiä. Halusin saada varmistuksen mitä muutamille oksille kannattaisi tehdä. Siskoni katseli oksia miettien, että onpa Pauliinalla ollut tylsät sakset. - Tämä silmu osoittaa sisälle päin, siskoni aloitti varovasti.


Minulle asia paljastui miettimättä: nämä eivät ole minun jälkiäni, vaan täällä on käynyt kauris. Mokomakin roisto! Omenapuumme ovat ihan pilalla L. Olin leikannut jo sallitun enimmäismäärän oksia, nyt kauris oli leikannut vielä lisää ja minä joudun siistimään jäljet. Jään odottelemaan siis kunnon risuluutia.

Vasta leikatun oksan tuoksu oli tietysti houkutellut, sillä leikkaamattomat oksat olivat pääsääntöisesti saaneet jäädä rauhaan. Muurilta jäljet johtivat puille ja puilta aidan vierustalle. Kauris oli tullut matalimman ja kapeimman muurin kohdan yli hedelmäpuutarhaan. Herkuteltuaan se oli juossut aidan viertä melkein koko pihan ympäri kunnes oli löytänyt saman pienen aukon kautta ulos.

Siskoni oli innoissaan: asutte näin lähellä luontoa! - Mahtavaa kun eläinten jälkiä näkee ihan aidan vierustalla, hän hihkui. Minä en ollut yhtä innoissani, en sinä päivänä enkä vielä seuraavanakaan päivänä.

Kun Jouko kuuli tuhotyöstä, hän lähti siltä seisomalta hakemaan aitatarvikkeita aidatakseen muurin matalimman kohdan. Nyt aukot on paikattu. Huomenna siistin ja korjaan leikkausjäljet - mitä korjattavissa on.

Voi itku, en näitä omenapuita tällä tavalla leikannut!

Nyt tästä tapauksesta on kulunut vuosi. Omenapuut näyttävät taas omenapuilta. Tänä vuonna kauriit eivät päässeet leikkausjälkiäni viimeistelemään, sillä aita on nyt joka kohdasta yhtä korkea. Saamme taas hyvillä mielin seurailla kauriiden elämää ympärillämme.

Sydämellisesti tervetuloa, Tiiu Puutarhahetki-blogista, lukijaksi! Olet toki seurannut blogiani jo aiemminkin, sillä olen saanut sinulta ilahduttavia kommentteja. Kiitos niistä! Toivottavasti viihdyt jatkossakin.

P.S. Vielä ehdit kommentoida mikä on sinuun vaikutuksen tehnyt V. Minun puutarhani aakkoset: V

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: V

Aakkosten sarja jatkuu uusilla ihanuuksilla. Kiitos upeista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa U:sta.

Uusi kevät ja kasvukausi koittaa ja uutterat puutarhurit pääsevät toteuttamaan unelmiaan. Unelmat ovatkin elämän suola. Anun puutarha -blogin pioni ilmaisi asian osuvasti: "Puutarhailussa ensin on unelmia, sitten uurastusta upeamman puutarhan toivossa."

Unkarinsinivuokko avaa upeat kukkansa jo ennen tutumpaa kotimaista sinivuokkoa. Fritillaria eli kirjopikarililja 'Uva Vulpis' ja Uvularia grandiflora eli keltakielokki seuraavat pian perässä.

Uskomattoman ihanat unikot nousevat uskollisesti mistä milloinkin. Kannattaa lukea Suvikummun Marjan viehättävä kommentti unikoista. Pioni 'Ursinow' aukaisee uhkean, pinkin kukintonsa. Ukonhatut ulottavat kukintonsa korkealle.

Aivan pian tulee jotain ihanaa... Unikon silkkimekko on pakattu tiiviisti. Tämä pakkaustyyli päihittää Ikean pakkaukset mennen tullen.

Uudet perunat omasta maasta tarjoavat unohtumattoman elämyksen. Urtica dioica eli nokkonen kasvaa pihan laitamilla. Uskaliaimmat pistävät pyykkipojan nenäänsä ja siivilöivät nokkoskäytettä.

Luepa, millainen on Unelmia ruusuista -blogin Titan kolmen U:n taktiikka vitosvyöhykkeellä.


Vaan, nyt onkin jo vuorossa V.


V
VALKOHÄNTÄKAURIS. VIHERHERUKKA.

Valkohäntäkauriit ovat meidän villejä lemmikkejämme. Ne tulevat talomme ympärille uskollisesti joka kesäilta hämärän tullen ja viipyilevät aamun sarastukseen. Silloin tällöin ne hyppelehtivät ohitsemme myös päiväsaikaan. On hienoa tuntea villi luonto niin lähellä. 

Saamme nauttia kauriista ilman mitään velvollisuuksia – ei ruokintaa, puhtaanapitoa tai eläinlääkärireissuja. No, on sentään yksi asia, josta meidän on pitänyt huolehtia ja se on aita. Olemme ympäröineet koko puutarhamme korkealla aidalla, jotta me saamme pitää tulppaanimme, ruusumme, hedelmäpuumme… 

Aluksi ajatus korkeasta aidasta tuntui kurjalta, melkein mahdottomalta. Lopulta aidasta tuli aika huomaamaton ja kaunis. Voimme nyt huolettomin mielin ihailla kauriita, joiden polut menevät juuri talomme molemmin puolin.

Ne tulevat pellolle, katsovat meitä kohti yhtä tarkkaavaisesti kuin me katsomme niitä. Välillä niitä on vain muutama, parhaimmillaan toista kymmentä yhdessä laumassa. Loppukesällä ja alkutalvella voimme nähdä myös pikku kauriita, jotka ovat kerrassaan suloisia.

Olemme asuneet tällä seudulla jo kymmenkunta vuotta, mutta emme ole lakanneet ihastelemasta kauriita. Harvoin käy niin, ettei kukaan kauriita nähdessään huikkaisi tietoa muillekin. Usein keskeytän työni juostakseni ikkunaan katsomaan suurta laumaa tai kauriita ihan aitamme takana.

Hetken kauriit katselevat pelottomina ennen kuin juoksevat valkoiset hännänaluset pystyssä tiehensä. Hämärässä otettu kuva on valitettavan rakeinen.

Ymmärrän, etteivät kaikki kyläläiset pidä niistä. Aavistan, että täällä blogien maailmassakin on niitä, joille kauris on suorastaan kirosana. On kurjaa menettää tulppaanin tai ruusunnuppunsa kun on kauan jännityksellä odotellut niiden avautumista. Melkein itku tulee kun näkee vasta istutettujen taimien sojottavan juuret ylöspäin kaurislauman juostua puutarhan poikki. Kivaa ei ole sekään, että kun on leikannut hedelmäpuut viimeisen päälle huolellisesti, niin kauris tulee ja pureskelee kaikki tuoreet leikkauspinnat ja lopulta tuloksena on seitsemän risuluutaa :(. Kokemusta on. Voisinkin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Kauriille maistuvat niin vastaistutetut hedelmäpuun taimet kuin perennaharvinaisuudetkin.

Aidan suojista kauriita on kuitenkin helppo rakastaa.


VIHERHERUKKA on itselleni herukoista mieluisin, sillä pidän makeista marjoista. Linnutkin varmasti ihastuisivat niihin, jos huomaisivat. Onneksi eivät huomaa. Voisin kehua viherherukkaa kokonaisen postauksen verran ja sen aion tehdäkin, mutta joskus toiste. Sen vain sanon, että viherherukka on istuttamisen väärti.

Viherherukat kasvavat meillä aidanteessa mustien ja vaaleanpunaisten välissä.


Mikä on sinulle tärkeä V? Vuokko? Vuorenkilpi? Voikukka vai vuohenputki? Ehkäpä virkistys tai voiman lähde? Kenties vadelma tai viiniköynnös? Voisihan se olla viiruhelpikin vai mitä?

Sydämellisesti tervetuloa lukijoiksi Sinikka Väisänen ja Kati! Toivottavasti blogistani on teille iloa.

P.S. Siskoni Saksan Bensheimissa on jo istuttanut rosmariinin puutarhaan. Lue juttu: Rouvan mantteli.

torstai 16. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: U

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu. Ensin kiitoksia erittäin tervetulleista kommenteistanne ja yhteenvetoa T:stä!

Ihanaa kun puutarhaintoilijat ovat taas päässeet tositoimiin. Siemenet sujahtelevat multiin tai lautalle, taimet väikkyvät mielissä. Tomaatteja, tädykkeitä, tiarelloja...

Toukokuussa viimeistään riemu nousee yhdessä tulppaanien kanssa. Toiset odottavat jalostettuja tulppaaneitaan, toiset uskollisia parvi- ja metsätulppaaneita. Tervetulleita kaikki!

Pian tervehditään Trilliumit ja Trolliukset. Trillium Erectum (punakolmilehti) on yksi Suvikummun Marjan suosikeista. Riemastuttavan keltainen Trollius Chinensis (kesäkullero) valloittaa keltaisen vieroksujankin sydämen.

Maatiaiskullero loistaa kirkkaankeltaisena alkukesällä ja usein vielä uudestaan syksymmällä.

Toivotaan, että Thalictrumit (ängelmät) ovat talvehtineet turvallisesti - jalot, keijut ja kääpiöt. Lukekaapa muuten lisää sadunomaisista ängelmistä Suvikummun Marjan kommentista. Toki varoituksen sana on paikallaan: into voi tarttua.

Taas touhutaan puutarhassa. Talikoita tarvitaan tuon tuostakin. Ihastellaan toisten taidokkaasti toteutettuja puutarhoja TV:n välityksellä, kuvista tai vierailuilla. Tuijotellaan taivasta, nautitaan teetä puutarhassa. Tita tupakoi ja tuumailee.

Tomaatit tuoksuvat ja itse kasvatetun tomaatin maku on taivaallinen. Tuuheat Tsugat (hemlokit) täydentävät maiseman.

Kesän kuluessa tädykkeet ehtivät täyteen loistoonsa. Tyylikäs Virginiantädykke kurkottelee terhakkaana ilman tukea toivoen perhosten tulevan luokseen.

Puutarhavaja on ylennetty tunnelmalliseksi teehuoneeksi, jossa iltasin siemaillaan teetä. Silloin, Suvikummun Marjan sanoin, puutarhurin mieleen  saattaa hiipiä tyytyväisyys ja toivo ilta-auringossa teehuoneen ikkunasta lavakauluskasvimaan unikkoja katsellessa.


Ja nyt uusinta uutta sarjassa: ihanat U:t

U
UNIKKO.

Jostain syystä kukkien pyöreät muodot viehättävät minua: UNIKKO, pioni, hortensia, kerrotut tulppaanit, kullero, kameliajasmike, syysleimu… Mikä tahansa pallo ei saa samalla tavalla sydäntäni hypähtämään, vaan pyöreän maljamainen muoto. Ero on pieni, mutta merkittävä.

On minulla toki pallojakin, kuten palloesikko, neilikoita, laukkoja, pallo-ohdakkeita, pallotuijia ja kirsikka ’Inkeroisten kuulasmarja’, jonka lehvästö on hyvin pyöreä. Pidän niistä kaikista, mutta samanlaista vaikutusta ne eivät ainakaan toistaiseksi ole onnistuneet tekemään kuin nuo maljamaiset. No, poikkeuksena on pallomainen kirsikkapuu, jota rakastan.

Maljat ja pallot ovat siitä ihania, että niihin on kiva yhdistellä pitkänomaisia muotoja: jaloritarinkannuksia, punatähkiä, tädykkeitä, salvioita, lupiineja, gladioluksia, jaloangervoja, tulikukkia, pylväsmäisiä katajia ja tuijia, sokeritoppakuusia…


Unikko on iloinen kukka. Kun sen on kerran kylvänyt, se tupsahtelee mistä milloinkin. Se jaksaa kukkia vaikka kuinka pitkään eikä vaadi juuri mitään.

Kylvin sekoituksen siperianunikoita. Haaveilin valkoisista ja kirkkaanpunaisista kukista, mutta tuli keltaisia ja oransseja, yksi valkoinen kukka. Ihastuin silti ikihyviksi – ja parasta oli ihastuakin, sillä unikko kylväytyy mieluusti. Seuraavana keväänä sain mielenkiintoisia värimuunnoksia: keltaoransseja ja hailakan persikoita entisten värien lisäksi.


Nyt tiedän senkin, että kylvän siperianunikkosekoituksen sinne, minne haluan keltaisia kukkia. Sekoitus muuttuu nimittäin vuosien kuluessa keltaiseksi kuitenkin, ellei täydennä istutusta uusilla kylvöksillä.

Uusin ihastukseni on idänunikko ’Royal Wedding’, joka tosiaan on kuninkaallisen tyylikäs lajike. Valkoisissa kukissa on tummahko keskusta ja tummat heteet.

Mikä on sinulle tärkeä U? Unelmat? Uudet perunat? Kenties unkarinsyreeni?


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Heidi Haapalahti! Toivottavasti saat blogistani iloa!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: T

Sarja puutarhan tärkeistä asioista jatkuu. Ensin kiitokset kommenteistanne ässään!

Siinäpä suuret suosikit, 
satumaiset, suloiset, suurenmoiset, somat,
sopivat, sinnikkäät ja sitkeät, sädehtivät, säihkyvät, sykähdyttävät,
sirot, sievät, söpöt, sirkeät ja säväyttävät
puutarhojen tähdet:

sade
sipuli
saavit
sangot
sammal
saappaat
sadettimet
syysasterit
sateenvarjo
sanomalehdet
syysmaksaruohot
Suviruusu 'Poppius'
'Sarah Bernhardt' pioni
Sedumit eli syysmaksaruohot
syysleimut: syreenileimu ja muut
Saxifraga x urbium eli posliinirikko
Sanguinaria canadensis 'Multiplex' eli pallolumikki
Sanguisorbat eli luppiot: nuokkuluppio, komealuppio, kiiltoluppio
Syreenit: pihasyreeni, puistosyreeni 'Tammelan kaunotar', pikkusyreeni 'Palibin', jalosyreeni 'Mme Lemoine' ja 'Moskovan kaunotar', Syringa Bloomerang 'Dark Purple' ja 'Pink Perfume'
Sorbukset eli pihlajat: makeapihlaja, pylväspihlaja, helmipihlaja
Soldanella montana eli metsäalppikello
Stachys macrantha eli jalopähkämö
saniaiset: kotkansiipi ja muut
saksankurjenmiekat
Sinin sähkölammas
spireat eli angervot
sinivuokot
sammakot
syklaamit
sisiliskot
salaatti
sakset
saarni
siilit
sisu

Minun nuori Isabellansyreeni 'Coral' on juuri aloittelemassa kukintaansa muurin edessä viime kesäkuussa.

Ja sitten ässästä seuraavaan eli tärkeisiin T-asioihin. Valitsen T:stä kaksi. Ah, niin ihanat puutarhani tädykkeet, törmäkukat, tuijat ja muut saavat tilaa toisella kertaa.


T
TOMAATTI. TULPPAANI.

Olen TOMAATTIEN suurkuluttaja. Varsinkin kirsikkatomaatteja napostelen mielelläni pitkin päivää. Haaveilen tomaatin kasvatuksesta, mutta olen siinä surkea.



Ensimmäinen kriteerini tomaattilajiketta valitessani on se, että varkaita pitää saada poistaa. Siitä tulee miellyttävä tuoksu ja lapsuusmuistot mieleen. Isäni kasvatti tomaatteja. Kasvihuoneen ovella vastaan tulvahti voimakas, vähän eriskummallinen tomaatin tuoksu. Jos joskus dementoidun, toivon, että minulle annettaisiin tomaatin versoja hypisteltäväkseni. Se voisi olla hyvää lääkettä moneen vaivaan.

Sanoin olevani surkea tomaatin kasvattaja. Turhaa negatiivisuuta tuollainen ajattelutapa! Jos asiaa ajattelee positiivisesti, olen kehittyvä tomaatin kasvattaja. Satoni nousevat monta kymmentä prosenttia joka vuosi. Aika huikeaa! 

Aloittelin muutamia vuosia sitten muutamalla taimella. Unohdin kastella niitä riittävästi ja lannoituskin taisi jäädä. Tuloksena oli muutama epämuodostunut tomaatti.

Jossain vaiheessa kokeilin altakasteluruukkuja. Kastelussa onnistuin paremmin, joskus jopa lannoitinkin, mutta taimien tukeminen jäi retuperälle. Taimet retkottivat holtittomasti, mutta ne tekivät herkullisia raakileita, joita vesi kielellä katselin. Heti kun raakileet alkoivat punertaa, kesäkanamme tulivat ja nokkivat ne parempiin suihin. Meille jäi muutama tomaatti, jotka ehtivät kypsyä kesäkanojen muuton jälkeen ennen kylmien tuloa.

Seuraavana keväänä kylvin tomaatteja kokonaista kaksi pussillista sillä seurauksella, että kesän alussa minulla oli hirveä määrä honteloita taimia kilpailemassa valosta ikkunan edustalla. Kaikille ei riittänyt tarpeeksi valoa eikä kaikille tukikeppejä. Oli ennätyskylmä ja tuulinen kevät enkä voinut viedä taimia edes karaistumaan ulos. Niinpä ne kasvoivat entistä hontelommiksi. 

Kadutti koko homma. Juuri ennen lomamatkaamme päätin, että nyt on viimeinen hetki saada tomaatit ulkoilmaan. Vähäisen karaisun jälkeen istutin taimet maahan ja jäin toivomaan parasta. En ollut kovin motivoitunut hoitamaan ylipitkiksi kasvaneita vänkkyröitä, joita en saanut kunnolla edes tuettua, vaikka mieheni oli värkännyt niille hienot tuet. Ajattelin, ettei niistä tulisi tomaatin tomaattia. Jos saisin yhden maistiaisiksi, laittaisin sen puoliksi mieheni kanssa. Yllätyksekseni sain kirsikkatomaatteja ihan mukavasti naposteltaviksi. Tomaatit hupenivat suihin suoraan kasvimaalta, mutta uskaltaisin sanoa sadon olleen monta kymmentä tai sataa prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. 

Olen päättänyt kasvattaa tomaatteja niin kauan, että opin. Olen jo hyvällä alulla.


TULPPAANIEN kanssa ei ole ollut niin takkuista. Ne ovat kiitollisia hienohelmoja, jotka kukkivat kaikesta tumpeloinnista huolimatta ainakin sen yhden kerran, usein jopa monta kertaa. Ovathan ne toki siinä mielessä vaateliaita, että niitä pitää istuttaa joka vuosi uudelleen. Toisaalta sipulihyllyjen ääressä seisoskeleminen ja haaveileminen on äärimmäisen rentouttavaa ja jopa yllättävän sosiaalista puuhaa. Harvoin hyllyn äärestä lähtee niin, ettei ole vaihtanut sanaakaan muiden puutarhahullujen kanssa. 

Sipuleiden määrä kotona yllättää aina. Joskus se voi jopa kauhistuttaa, mutta sipuli kerrallaan ne uppoavat maahan. Ja kun joutsenet huutavat, alkaa tuntua, että sipuleita voisi istuttaa enemmänkin.

Tässä yksi ripsureunainen hienohelma, joka kukkii edelleen, vaikka sen seuralaiset ovat jo luovuttaneet.

Tulppaaneja on vaikea kehua sortumatta ylisanoihin. En sitten kehu. Sanonpa vain, että tulppaaneilla saa luotua niin iloisen hurlumhei-tyylin kuin hillityn tyylikkään.

Arovuokkojen keskeltä nousee eri lajikkeita punaisia tulppaaneja sekä ’Queen of Night’. 

Oletko tulppaanihullu vai mikä mahtaa olla sinun tärkeä T?

Tervetuloa, Keiju Kukkanen, blogini lukijoiden ihanaan seuraan! Toivon sinun viihtyvän.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

ROUVAN MANTTELI

Kirjoitin joskus poimulehdestä otsikolla Naapurin rouva. Saksassa asuva siskoni kävi juuri meillä ja kertoi käyttävänsä juomiin piparkakkureunaisia lehtiä kasvista nimeltä Frauenmantel, siis rouvan takki. Oi, sehän on poimulehti! Kuinka hauskaa, että minulla oli ollut tietämättäni samanlainen ajatuskulku kuin saksalaisilla jo kauan aikaa sitten. Rouvahan tuo poimulehti selvästi on. Mekko tai takki, ei sillä niin väliä.

Frauenmantel eli jättipoimulehti Alchemilla mollis

Siskoni kertoi puutarhastaan, joka sijaitsee pienessä viehättävässä Bensheimin kaupungissa. Kaupunki sijaitsee laaksossa, johon kevät tulee kolme viikkoa aiemmin kuin lähiseudulle. Kesät ovat kuumia ja kosteita. Talvet ovat melko lauhoja, märkiä, enimmäkseen lumettomia.

Kevät on parasta aikaa kun ei ole liian kuumaa ja kuivaa. Keväällä kasvit kukoistavat ja puutarhassa on helppo työskennellä. Kesän kuumimpana aikana ollaan kuin meillä paukkupakkasten aikaan: ulkona piipahdetaan vain, jos on aivan välttämätöntä.

Sanoin, että en minäkään helteitten aikana jaksa  olla ulkona. Siskoni sanoi painokkaasti, että hän tietää millainen on Suomen kesä ja Suomen talvi. Niiden kanssa on kuulemma paljon helpompi pärjätä kuin Bensheimin kosteassa kuumuudessa, jossa ilma on kuin saunan pukuhuoneessa.

Loistojasmike tuoksuu.

Olen aina ajatellut, että puutarhanhoito Keski-Euroopassa olisi helpompaa kuin meillä Suomessa. Siskoni puolestaan valitteli, että hän oli jo vähällä luovuttaa. Monena vuonna kotilot söivät ihan kaiken eikä siihen auttanut niiden keräily, laatikkoviljely tai muutkaan konstit. Ne vaelsivat pitkiä matkoja ja kiipesivät ketterästi pystysuoria seiniä ylös. Nyt on kuulemma sen puoleen helpompaa kun on ollut kovin kuivaa ja siksi kotiloita on vähemmän.

Siskoni kertoi, että salaatin kasvattamisesta hän on luopunut. Elleivät niitä syö kotilot, kuivuus tappaa ne kuitenkin. Viljelykset pitäisi kastella aamulla niin aikaisin, että on vielä hämärää. Pian kuitenkin aurinko nousee ja kasvit ehtivät nuupahtaa seuraavaan aamuun mennessä. Illalla ei voi kastella, ettei yön kosteus lisää kotilo-ongelmaa.

Tammenlehtisalaatti rehoittaa.

Siskoni totesi vihdoin löytäneensä puutarhaansa sopivat kasvit, jotka pärjäävät siellä: herukoita, vadelmia, kirsikkapuita, tomaatteja, rosmariinia... Vuohenputkesta saa hyvää piirakkaa ja naapurin puolelta työntyvät nokkoset päätyvät vegaanin lautaselle.

Juuri nyt kun meillä on kovin loskaista ja harmaata, Bensheimisssa nurmikot viheriöivät, krookukset kukkivat ja puutarhassa kuljetaan T-paidassa. Ruoho on siis vihreämpää aidan toisella puolella. Pian laaksossa kukkivat manteli- ja kirsikkapuut, joita ajetaan kauempaakin lähikaupungeista katselemaan.

Minä katselen tyytyväisenä loskaista maisemaani. Saan olla kiitollinen monista asioista, vaikka edellinen ankara talvi veikin 'New Dawn' ruusuni, mahoniani sekä varjoyrttini ja nurmikkoni piileskelee yhä lumen alla.

Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan: saksalaista sosiaalisuutta. Siellä naapurit ovat ystäviä, joilta lainataan niin koiraa kuin yrttejäkin, vieraillaan puolin ja toisin niin arkena kuin juhlapäivinäkin, tervehditään parvekkeelta ja puutarhasta. Vaihdetaan muutama ystävällinen sana kun nähdään.

P.S. Vielä ehdit kommentoimaan mikä on puutarhasi suuri S. Minun puutarhani aakkoset: S