torstai 7. maaliskuuta 2024

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

Sain Kuusi kuvaa kesästä -haasteen kahdelta blogiystävältäni: Päiviltä Kottikärryn kääntöpiiri -blogista sekä Annalta hänen blogistaan nimeltä Satavuotiaan sylissä. Haasteen on alun perin laittanut liikkeelle Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo.

Viime kesästä tuntuu olevan ikuisuus, seuraavaan kesään vain harppaus. Siksi tuntuu luontevammalta suuntautua tulevaan kesään kuin miettiä mennyttä. Kokosinkin tähän juttuun viime kesältä kuusi kuvaa ja asiaa, joita mielenkiinnolla odotan näkeväni taas. 

Keväällä ihanuudet ovat vasta alussa. Miten kasvit ovat pärjänneet talven yli? Millainen kevät mahtaa tulla ja ehdinkö tekemään haaveilemani hommat ennen rippijuhlia? Viime vuonna puutarhamatkailimme vasta loppukesällä ja syksyllä. Ehtisimmeköhän tänä vuonna vierailemaan muutamissa kevätkohteissa?

Kauniista näkymistä haaveilen, kukkaloistosta ja vihreydestä, hallitusta runsaudesta. Viime kesänä huhkimme monen projektin kimpussa ja nyt talvella olen tehnyt uusia suunnitelmia. On jännittävää päästä niitä toteuttamaan ja kasvua seuraamaan.

Uusia kasveja tulee ja välillä myös menee. Viime kesänä näin lumimarjan kukkivan ensi kertaa. Onpa se viehättävä! Haaveitteni kasvilista on jo pitkällä. Jännitys säilyy koko kasvukauden loppuun asti; mitä kaikkea uutta puutarhaan saankaan. Koskaan ei voi tietää...

Viime vuonna oli Viuhti-kukon viimeinen kesä. Surullista! Seitsemän vuoden pituinen ihana aikakausi päättyi. Haaveilen, että tänä keväänä voisin haudottaa uuden kukon. Pitäisi vaan löytää chabon siitosmunia.

Viime kasvukaudelle olin tehnyt pitkän To Do-listan. (Yllä olevan kuvan tarha-alpin hävittäminen oli yksi listan tehtävistä.) Tohkeissani vedin viivoja listalle pitkin kasvukautta. Miten paljon sainkaan aikaan viime vuonna! Tulevan kasvukauden lista on vielä vaiheessa. Jännä päästä sitä toteuttamaan. Työ on niin palkitsevaa.

Viime kesän mieluisin projekti oli koivuangervoaidan istuttaminen ruudun muotoon. Muitakin isoja projekteja oli, ja nyt on kiinnostavaa nähdä niiden kasvu kohti tavoitetta.

Hyvää kevättä ja kesän odotusta!

lauantai 2. maaliskuuta 2024

KOTTIKÄRRYILLÄ PUUTARHAN YMPÄRI Helmikuussa


Helmikuun 2. päivä

Viime päivinä mielessäni on häivähtänyt ajatus käydä tuulettumassa. Jossakin. Ei kovin kaukana. En vain ole saanut idean päästä kiinni.

Kevättunnelmissa etsin netistä aprikoosin värisiä siperianunikoita ja huomaan pian saaneeni matkalipun maailmalle, tuulettumaan. Tähän ihan lähelle vain, työpöytäni ääreen. Unikot saavat aikaan ketjureaktion. Sukellan talvikylvöjen maailmaan. Etsin lisää tietoa ja talletan parhaat neuvot. Ihan mahtavaa!

Niiden aprikoosinväristen unikoiden lisäksi näppäilen ostoskoriini punakosmoskukkia, kehäkukkia, tsinnioita. Vaaleanpunaisen sävyisiä orvokkeja pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan. Vai pitääkö? Nopeakasvuinen kesäharso kuulostaa mielenkiintoiselta. Pärjäänkö mitenkään ilman koristeporkkanaa?


Helmikuun 9. päivä

Ulkona on mitä hienoin kevättalven tunnelma. Pakkanen paukkuu (–23), aurinko paistaa ja linnut livertävät. Vietän silti mieluummin aikaani sisällä näperrellen purkkeihinsa jaloritarinkannuksen, sulkaneilikan ja ojakärsämön siemeniä.



Helmikuun 24. päivä

Keli on niin jäinen, että minulla ei ole mitään asiaa pihalle liukastelemaan. Harmaa ja kalsea sää ei sekään vedä puoleensa. Intoilen mieluummin sisällä: suunnittelen Kukka & Kaalin kevään somepostauksia. Kaikki se on pois kevätkiireistä.



sunnuntai 11. helmikuuta 2024

HAASTEENA HÄÄPUKUPENKKI I

Kolmas palkinto itselle järjestämissäni arpajaisissa tuli numerolla seitsemän, ja se oli Hääpukupenkin suunnittelu. Otin haasteen ilomielin vastaan, vaikka se tuntuikin vaikealta. Vaikeaa oli se, että alue on jo tällaisenaan ihan nätti, mutta siitä puuttui vielä jotakin. En vain tiennyt mitä.

Hääpukupenkin tarinan olen kertonut täällä.

Tämä on penkin yleisin katselusuunta. Penkin takana muurin edessä kulkee hoitopolku.

Kuvasta näkee, että taustalle kaivataan kipeästi pensasruusuja peittämään valkohäntäkauriiden takia viriteltyä verkkoa.

Alueen nykyiset ja tulevat kasvit:


Darwin-tulppaani ’Mystic van Eijk’ – Kestäviä tulppaaneja kannattaa lisätä joka syksy ainakin vähän.

Vaaleanpunainen tulppaani ’Lady van Eijk’
 

Pioni 'Jan Van Leeuwen' on yksi suosikeistani. Onneksi niitä on paljon.

Pioni 'Garden Lace' on vielä nuori eikä ole montaa kertaa kukkinut.

Piikkiputki – Toivon tälle pitkää ikää, vaikka se kasvaakin hieman vääränlaisessa maassa. Kuivempaa saisi olla.


Jaloängelmä
– Keksin, että hento jaloängelmä (esim. 'Splendide') voisi olla hieno noustessaan pioniryhmän keskeltä (ei tarvitsisi tukea). Se alkaa kukintansa ehkä pionien jälkeen ja kukkii pitkälle syksyyn.


Vaaleansininen iiris

Kaukasian maksaruoho on liian voimakas aluskasvi, joten se pitäisi vaihtaa rönsyleimuun (valkoinen 'Ariane' ja vaaleanpunainen ‘Ho­me Fi­res’ ja vaaleansinisävyinen ’Blue Ridge’).


Pensashanhikki 'Pink Queen' näyttää keväällä pitkään melko rujolta eikä se oikein hyvin taida menestyä tässä. On parempi siirtää puskat toiseen paikkaan ja istuttaa tilalle jotakin, mitä tässä ympärillä kasvaa. Esimerkiksi päivänliljat olisivat aika kivoja, kukkisivat vielä myöhään syksyllä. Niiden juurelle saisi myös kevätkukkia. Väri voisi olla jokin muu kuin vaaleankeltainen, mitä tämän alueen naapurissa on. Aprikoosi tai vaaleanpunainen voisi olla kaunis.

Viiniköynnös 'Somerset Seedless'

Sinileimu ei tässä paikassa ainakaan ole edukseen. Jospa se pääsisi paremmin oikeuksiinsa, kun saa naapurikseen toisia leimuja.

Taustan kasvit:


Pensasruusut – Ihan aidan alkuun tarvittaisiin ainakin yksi pensasruusu. Morsionruusu 'Juhannusmorsian' on siihen paras. Se on tarpeeksi voimakaskasvuinen.

Kuuset – Aion leikata alaoksia siten, että muuri jää paremmin näkyviin.

Vaaleansininen iiris

Hankittavat kasvit:

Jaloängelmä, esim. 'Splendide' tai joku muu vaaleanpunainen, ei kuitenkaan liian korkea

Rönsyleimu vaaleanpunainen ‘Ho­me Fi­res’ ja vaaleansinisävyinen ’Blue Ridge’

Päivänliljat, aprikoosi tai vaaleanpunainen

Morsionruusu 'Juhannusmorsian'



Jatko-osan tälle tarinalle kirjoitan sitten joskus, kun saan muutokset tehtyä. Voi olla pitkissä kantimissa, mutta hyvää kannattaa odottaa.

ETELÄMERELLÄ I

Kirjoitin jokin aika sitten itselleni järjestämistä arpajaisista, jonka voittona oli tylsiä tai muuten vain haasteellisia puutarhani kohteita suunniteltavaksi. Toisen palkinnon sain numerolla 4 ja se on tämä murheenkryynini nimeltä Etelämeri. Etelämeren tarinan olen kertonut täällä.


Etelämeri on sarja epäonnistuneita ja välillä onnistuneita kokeiluja. Kokeilujen näyttämönä on routaeristeen päällä oleva ohut kasvualusta paahteisessa paikassa. Penkin alaosassa sentään on syvä kasvualusta. Osa kasveista ei ole viihtynyt ja toiset eivät ole vain näyttäneet hyviltä.

Parhaat elementit penkissä ovat luonnonlahjana saamani arovuokot sekä isorikot, jotka nousevat kuin vaahtopäät matalasta kasvimassasta. Arovuokkojen saapumisesta olen kirjoittanut tänne.

Haasteellisin kohta on alueen yläosa, jossa kasvien pitäisi peittää terassin perustus. Alue on melko leveä, joten yläreunasta tulee helposti liian viivasuora.

Olen pitänyt tavoitteenani sitä, että saisin alueen jotenkuten täytettyä kasveilla. Nyt kun tällainen arpajaisvoitto sattui kohdalle, ei mennä sieltä missä aita on matalin. Olin ollut jo aika kyllästynyt tämän penkin parissa värkkäämiseen, mutta nyt innostuin.

Viime aikoina minulla on ollut tavoitteena täyttää alue matalilla kasveilla, joiden seasta nousevat arovuokkojen ja isorikkojen korkeat kukinnot. Alue on ollut aivan liian valkoinen, joten olen yrittänyt lisätä sopivasti sinistä ja pinkkiä. Tänä kesänä tulen ehkä näkemään olenko ollut oikealla tiellä.

Olin joskus haaveillut istuttavani loistotädykettä tälle alueelle. Se on hyvä taustana, mutta tämän alueen aion sittenkin pitää melko matalana. Kirsikkapuun vesat olisi siis syytä kiskoa ajoissa pois.

Alueen nykyiset ja tulevat kasvit:



Harokataja 'Nana' on viihtynyt niin hyvin, että se ulottaa kärkensä jo nurmikolle ja tulee leikatuksi vähän hassusti. Pitää ruveta leikkaamaan kärkiä saksilla, niin ei robotin tarvitsi tehdä sitä.

Kissankäpälä sinnittelee harokatajan kainalossa. Sitä voisi jakaa toisenkin harokatajan kainaloon.

Kattomehitähti


Arovuokko
on halunnut itse tulla tänne. Se on alkukesän päätähti.


Nukkapähkämö oli kylväytynyt tänne. Olen sen antanut kasvaa, kun ei ole mahdottomaksi ryöstäytynyt.

Maksaruoho 'Purple Emperor' – Olin ajatellut peittää terassin reunaa tällä, mutta en onnistunut. Voisin siirtää sitä tulevan vaaleanpunaisen loistosalvian viereen.

Ohotanmaruna on viihtynyt yläreunassa. Sitä voisin jakaa yläreunaan lisääkin.


Terassin reunan peittämiseksi ajattelin istuttaa loistosalviaa vaaleanpunaisena (’Rose Königin’ tai 'Dimension Rose') ja lilana. Lila on ainakin viihtynyt hyvin vastaavassa paikassa. Jos ne istuttaa epäsymmetrisesti kolmioiksi ohotanmarunan ja ehkä nukkapähkämönkin kanssa, niin tulos ei ole liian suora. Kasvualustasta pitää tehdä vähän multavampi. Jospa tämä olisi se juttu, jota olen aina etsinyt.


Ruusuleimu viihtyy loistavasti, mutta suurina alueina se on aivan liian valkoinen.

Laukkaneilikka on tainnut kadota. Se oli tosi kivan värinen. Ehkä saman asian ajaa punainen ketoneilikka.

Ketoneilikka – Tätä minulla on pinkkinä ja valkoisena.


Isorikko
on viihtynyt hyvin ja se on komea.

Sitruunatimjami on halunnut jäädä tänne, vaikka välillä kitkin sen jo pois. Olkoon. Se tuo kivaa väriä, kunhan ei valtaa liikaa alaa.

Neidonkurjenpolvi viihtyy, mutta on niin hidas leviämään, että turvauduin jo espanjankurjenpolveen.


Espanjankurjenpolvi on uusi tulokas. Saa nähdä miten se kotiutuu tänne.

Syyskohokki 

Lusikkamaksaruoho – Tätä on vähän, mutta onpahan kuitenkin rikastuttamassa penkkiä.

Sammalleimu sininen ja vaaleanpunainen – Voi olla, että näistä tulee tarpeeksi väriä. Jos väriä vielä tarvitaan, niin kannattaa muistaa sinilemmiö ‘Heavenly Blue’ Kauniit taivaansiniset kukat. Kukkii pitkään kesä-elokuussa. Sopii kuiville ja aurinkoisille paikoille tai vaikkapa maanpeittokasviksi. Hapahko kasvualusta. Korkeus 5-10 cm.


Pisteeksi i:n päälle voisi lännenpuoleisen harokatajan läheisyyteen sijoittaa matalahkon patsaan tai muun koristeen. Keväällä voisin kokeilla metallisia harmaita Mathilde M:n puutarhakoristeita tänne.

Hankittavat kasvit:

Loistosalvia ’Rose Königin’ tai 'Dimension Rose' (Pinsiön taimistolta varmaankin löytyy.)

Jos väriä vielä tarvitaan, niin kannattaa muistaa sinilemmiö ‘Heavenly Blue’ Kauniit taivaansiniset kukat. Kukkii pitkään kesä-elokuussa. Sopii kuiville ja aurinkoisille paikoille tai vaikkapa maanpeittokasviksi. Hapahko kasvualusta. Korkeus 5-10 cm.


Palaan asiaan, kun olen saanut muutostyöt tehtyä. 

SIVUPOLULLA I

Joskus oman puutarhan kehittämiskohteisiin ei tule tartuttua, ennen kuin on pakko. Niinpä järjestin itselleni arpajaiset, joihin valitsin kaksikymmentäneljä eri tavalla haasteellista kohdetta puutarhastamme. Perhe sai osallistua valitsemalla jonkin numeron 1-24. Tyttäreni sanoi numeron 18, joka tarkoitti Sivupolkua. Kylläpä minua onnisti! 

Sain kaikkein tylsimmän ja mitäänsanomattomimman kohteen, oikopolun sivussa ja syrjässä kaikesta. Ja nyt minun pitäisi suunnitella siitä länsilaidan vetovoimaisin kohde, jota haluaisin ihailla ja valokuvata aina vain ja pitkin vuotta. Innostuin heti. Alun perin olen suunnitellut Sivupolun oikopoluksi kuljettaessa talolta tielle. Ja nyt minun pitäisi suunnitella siitä varsinainen käyntikohde. Haasteellista, mutta juuri siksi hauskaa!

Sivupolun olemusta kuvastaa hyvin se, ettei minulla ole montaakaan valokuvaa siitä. Ei ole ollut mitä kuvata. Samana iltana en sentään viitsinyt otsalampun valossa mennä pihalle suunnittelemaan, mutta seuraavana päivänä auringonvalossa kävin sillä silmällä katselemassa. Viime syksynä kukkineet kaunopunahatut törröttivät polvenkorkuisesta lumihangesta.

Siellä jossakin amerikanpihlajan takana polku kulkee. Kuva on otettu 4.8.2022.

Polun ylä- ja alaosassa kasvualusta on melko hyvä ja kasvejakin kohtuullisesti, mutta keskiosa on haasteellinen. Kaksi suurta lehtipuuta ja yksi pienempi pihlaja vievät vettä ja ravinteita. Syviä istutuskuoppia ei pysty kaivamaan puiden juurien takia. Suuria kivenlohkareitakin riittää. Esimerkiksi syyshortensia 'Vanille Fraise', josta aikanaan toivoin näyttävää katseenvangitsijaa, kasvaa kituliaasti. 

Valo-olosuhteissa sen sijaan ei ole moittimista. Paikka on puolivarjoisa, mutta paikoitellen riittävän valoisa syysmaksaruohoille ja paikka paikoin riittävän varjoisa varjoyrteille ja kuunliljoille.
Keväällä polun keskivaiheilla kukkii muutama vahingossa tullut helmililja. Muita kevään kukkijoita ei ole. Vihreää väriä tuovat varjoyrtit. Melko uudet varjoyrtti-istutukset eivät vielä täytä aluettaan. Jalokuunlilja ’Pilgrim’ on vielä aika nuori. Vihreää tuo omalla tavallaan myös rungollinen tuija 'Woodwardii'. Siitä piti kasvaa jättikokoinen pallo, mutta se paleltui/kuivui tällaiseksi rungolliseksi versioksi ja sellaisena on pysynyt. Se näyttää vähän yksinäiseltä. Yläkuvan pinkki sulkaneilikka ’Sweetness’ on ahkera kesä-elokuun kukkija. Neilikkaa on muutama tupsu siellä täällä.

Kollaasin alimmassa kuvassa on Sivupolun pää. Polku alkaa kiven (oik.) ja valkoisten syysleimujen välistä. Kesällä polun yläosassa kukkivat törmäkukat (heinä-syyskuussa), jättipoimulehdet, vaaleankeltaiset päivänliljat (elokuussa) sekä tähkähietaliljat (kesä-heinäkuussa). Keskivaiheilla kukkivat pinkit sulkaneilikat (kesä-elokuussa). 

Polun alaosassa kukkivat pionit, päivänliljat (elokuussa) ja liljat sekä siankärsämöt (heinä-syyskuussa). Oikeastaan alueeseen kuuluu vielä purppuraheisiangervo 'Diabolo', joka pilkottaa kuvan yläreunassa.
Loppukesällä yläosassa aloittavat kukintansa purppurapunalatva ja syysleimut. Hortensian pitäisi kukkia, mutta se ei oikein jaksa. Myöhemmin syksyllä polun varrella kukkivat syysmaksaruohot ja kaunopunahatut, mutta punahatut näyttävät tässä yhteydessä lähinnä hassuilta. Ehkä ne kasvavat liian harvassa tai jotain.

Alueen nykyiset / tulevat puut ja pensaat:


Amerikanpihlaja – Haaveilen pihlajan ympärille pensaita, mutta pionien vuoksi siihen ei kovin isoja mahdu. Ehkäpä 2-3 valeangervoa (V/PV) sopisi ja ehkä 1-2 kuninkaanangervoa

Kuninkaanangervo ’Kruunu’ olisi varma valinta eikä lainkaan hassumman näköinenkään. Pysyy pienenä ja kukkii heinäkuun alkupuolelta pitkälle elokuuhun. Pensas on vaatimaton kasvupaikan ravinteisuuden ja valon suhteen.


Purppuraheisiangervo 'Diabolo'
 – Tämän kainaloon saattaisi sopia pari pientä pensasta. Ehkä limeä.

Aurinkoisemmalle puolelle purppuraheisiangervon kainaloon olisi kiva saada jokunen matala kukkiva pensas. Keltakoivuangervo 'Tor Gold' (100 cm, A/PV) olisi siinä mielessä hyvä, että samassa kompaktissa paketissa saisi limenväriset lehdet ja valkoisen kukinnan, kaupantekijäisiksi vielä pyöreän muodonkin. Se on melko vaatimaton kasvupaikan suhteen. Koivuangervo kukkii kesäkuun puolivälistä heinäkuulle.

Tarvittaessa 'Baby Doll' -vuorenkilpeä voisi istuttaa lisäksi.

Rungollinen tuija 'Woodwardii' – Tämän yksinäisen seuraan olisi ihana saada kaksi 'Globosa' -palloa. Tuijat viihtyvät parhaiten puolivarjoisessa tai varjoisessa paikassa. Ne menestyvät myös auringossa, kunhan kastelusta ja kevätsuojauksesta huolehditaan ensimmäiset vuodet istutuksen jälkeen. 

Syyshortensia 'Vanille Fraise' - Pitäisiköhän tämä suosiolla siirtää parempaan paikkaan Laarien taakse, serkkujen seuraan?

Alueen  nykyiset / tulevat perennat ja sipulikukat:


Törmäkukat
 (heinä-syyskuu) – Törmäkukat kasvavat jättipoimulehtien seurana polun yläosassa.

Jättipoimulehdet (heinä-elokuu) – Nättejä ovat, mutta ovatkohan liian voimakkaita törmäkukkien kaveriksi? Pitäisiköhän nämä vaihtaa syysmaksaruohoihin? 

Tähkähietaliljat (kesä-heinäkuu) – Näiden seurana polun yläosassa on ainakin päivänliljoja.


Syysleimut kukkivat punalatvojen kanssa polun yläosassa. On siellä joku kaunopunahattukin.

Purppurapunalatva – Tämän seuraksi voisi hankkia  samankorkuista rusopunalatvaa, niin kukinta kestäisi pidempään.

Kaunopunahattu – Näitä olen istuttanut maksaruohojen seuraan, mutta ne näyttävät hassuilta. Ne voisi siirtää syysleimujen naapuriin.


Syysmaksaruoho
 – Tätä on melko laajoina alueina, mikä on ihan kiva. Tämän kaveriksi voisi sopia joku heinä, joka ei leviä holtittomasti.

Koristekastikka ’Overdam’ on melko kestävä koristeheinä, joka viihtyy aurinkoisella, jopa paahteisellakin kasvupaikalla. Sopii myös kivikkoryhmiin. Ei tee siementä eikä leviä juuriston kautta. Vihreä-valkoraitainen lehti ja röyhymäinen kukinto heinä-elokuussa. Korkeus 80–120 cm.

Kerrottu asteri tai luppio – Viime syksynä istutin jotakin jonnekin, mutta en muista mitä ja minne. Onneksi nimilaput lienevät paikoillaan, joten keväällä sen saan tietää.


Jalokuunlilja ’Pilgrim’ saa kasvaa rauhassa. Varjopaikkoihin voisi hankkia lisää kuunliljoja. Mitä suurempia sitä parempi. Jalokuunlilja ’Empress Wu’® olisi komea, 120-senttinen.

Valkoinen varjolilja – Tämä nuori tulokas kukkii muutaman kukan voimin heinä-elokuussa.

Varjoyrtti
 – Varjoyrttien naapuriksi voisi istuttaa kevätkaihonkukkaa.


Helmililja – Näitä voisi istuttaa lisää isolehtisten alle. Sieltä ne eivät kuihtuessaan näkyisi.

Jos vielä johonkin tarvitaan vihreää, voi istuttaa 'Baby Doll' -vuorenkilpeä. Samalla saisi kevät-/alkukesän kukintaakin.


Pinkki sulkaneilikka ’Sweetness’
(kesä-elokuu) kasvaa muutamana näyttävänä tupsuna siellä täällä. Tätä voisi kylvää reilusti lisää. Näiden seuraan sopisivat 'Joan Senior' -päivänliljat. Tulisi sopivasti toistoa kun samaa kasvia olisi ylä- ja alaosassa sekä keskellä. Sulkaneilikan väri rimmaisi sopivasti kruunuangervon kanssa.


Siankärsämö (heinä-syyskuu) 
– Näitä voisi kylvää tiheämmin alaosaan.

Vaaleankeltaiset päivänliljat
 (elokuu) – Näitä voisi istuttaa oriental-liljojen toiselle puolelle yhdistämään nyt niin orvot liljat yhdeksi kokonaisuudeksi. Osa päivänliljoista voisi olla vaaleanpunaisia, esimerkiksi ‘Elegant Candy’, ’Apres Moi’ tai ’Romantic Rose’.

Oriental-liljat

Pionit (kesä-heinäkuu)


Tarvitaanko vielä jotakin lisää?


Valkokirjokanukka 'Ivory Halo' (150 cm) tai 'Elegantissima' (200 cm) viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla ravinteikkaassa maassa, vaikka sietää kuivempaakin kasvupaikkaa. Pitäisiköhän tälle järjestää tilaa ison pajun katveeseen?

Kirjovuohenputki ’Variegatum’ – Kirjovuohenputken kasvutapa on peittävä ja sillä on hyvä kilpailukyky rikkaruohoja vastaan. Viihtyy niin auringossa kuin varjossakin. Voidaan käyttää maanpeitekasvina ongelmakohtiin. Valkoinen kukinta on vaatimaton. Kirjovuohenputki ei leviä yhtä aggressiivisesti kuin luonnonkanta, mutta silti paikka kannattaa valita huolella. Toiset pitävät kirjovuohenputkesta, toiset varoittelevat juuri tuon leviämistaipumuksen vuoksi. Tämä voisi olla yksi vaihtoehto ongelmakohtaan, ellei vihreävalkoista ole sitten jo liikaa.


Kielo – Joku varoitteli kielon olevan turhan ahkera leviämään, mutta ongelmakohdassa se voisi olla ihan ok.

Kurjenpolvet – Mikäpä ettei johonkin vaikeaan kohtaan.

Pikkutalvio on ainavihanta maanpeitevarpu. Pikkutalvio suosii kalkittua maata. Kukinta kestää varjossa toukokuun alusta jopa heinäkuuhun. Lehdet ovat läpi vuoden vihreät, vanhana nahkamaisen kovat. Valkoteriöiset lajikkeet ovat harvinaisia. Kasvupaikka: puolivarjo–varjo. Kasvualusta: tuore, keskiravinteinen, humuspitoinen ja kalkittu.


Hankittavat kasvit


Komealehtiset valeangervot sopivat suuriin varjokasviryhmiin. Ne viihtyvät myös puolivarjossa. Valeangervot viihtyvät tuulensuojaisessa paikassa puoli metriä syvässä, tuoreessa, humuspitoisessa, runsasravinteisessa, läpäisevässä maassa.

Amerikanpihlajan lähelle kuninkaanangervo 'Kruunu' on terve ja kestävä FinE -lajike. Tuuhea ja pystyhaarainen pensas on nopeakasvuinen ja helppohoitoinen. Kesällä kauniin vihreät lehdet saavat syksyllä punertavan syysvärin. Ruusunpunaisia, kartion mallisia kukintoja muodostuu runsaasti heinä-elokuussa. Viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, kosteahkossa ja keskiravinteisessa maassa.

Purppuraheisiangervon kainaloon ehkä keltakoivuangervo. Keltakoivuangervo 'Tor Gold' on tiivismuotoinen, kaunis koivuangervolajike. Pensaan lehdet ovat keväällä raikkaan vaaleanvihreät ja kasvukaudella kellertävän vihreät. Syksyllä lehdistö saa kauniin vaalean keltaoranssin syysvärin. Valkoiset kukat puhkeavat saman vuoden versoihin heinäkuussa ja kukinta jatkuu elokuulle. Melko vaatimaton kasvupaikan suhteen. Parhaiten keltakoivuangervo viihtyy auringossa tai puolivarjossa, kuivassa tai tuoreessa, keskiravinteisessa maassa. 


Kuunliljoja tarpeen mukaan, korkeita tai matalia, valkokirjavia tai vihreitä. 

Kaksi 'Globosa'-tuijaa.


Rusopunalatva (ei kuvassa) ei ole yhtä yleisesti käytetty kuin purppurapunalatva, vaikka se on näyttävämpi. 1,5–2 metrin korkuiseksi kasvava rusopunalatva kukkii elo-syyskuussa.

'Joan Senior' -päivänliljat

Vaaleanpunaiset päivänliljat, esimerkiksi ‘Elegant Candy’, ’Apres Moi’ tai ’Romantic Rose’

Pinkki sulkaneilikka ’Sweetness’ 


Hahmotelma on valmis. Tarkempaa suunnitelmaa en tee, sillä se ei toteutuisi kuitenkaan. Aina on kivi tai kaksi lohkaretta vastassa. Sekin on tosiasia, etteivät kaikki haaveilemani kasvit mahdu alueelle. Kunhan maa sulaa, saan suunniteltua kasvien paikat ja määrät. Nyt vain odottelen puutarhamyymälöiden uusia kasvivalikoimia, niin saan ostoslistankin kuntoon ennen kevätkiireitä. 

Palataan Sivupolulle sitten, kun istutukset on tehty. Sitä ennen on vielä mahdollisuus kommentoida ja ehdottaa vaikkapa omia lempikasveja tämän suunnitelman täydennykseksi.

Seuraavan palkinnon näissä haastearpajaisissani sain numerolla 4, joka tarkoitti Etelämeren penkkiä. Hauskuudet siis jatkuvat.