torstai 29. syyskuuta 2016

HYVÄÄ YÖTÄ!

Kun inspiraatio johonkin hommaan tulee, siihen on tartuttava ihan heti. Muuten iso ja ruma sammakko voi loikata pois ja sammakko jää syömättä. Tartuin lapioon heti kun hoksasin, että puutarhani yhteen osaan voisi kaivaa kuopat pioneille, vaikka pioneista ei ollut tietoakaan. Olisi seuraavana vuonna helpompi istuttaa pionit alueen keskelle, sillä syksyllä oli tarkoitus istuttaa etualalle peittokurjenpolvia.

Homma ei houkutellut, sillä pioneille oli saatava savea. Saven haku on yleensä aika toivotonta hommaa, sillä peltosavi on kivikovaa ja täynnä rikkakasvien juuria.  Päätin kaivaa vain yhden kuopan näin aluksi. 

Savi oli toden totta yhtä kovaa kuin ennenkin ja hiekkaa kului monta kottikärryllistä. Ei auttanut ajatella kuin kärryllinen kerrallaan, muuten sammakko olisi tuntunut elefantilta. 

Päästyäni vauhtiin teinkin koko alueen ja kaivoin kuopat kolmelle pionille. Panin luujauhot pohjalle ja merkkikepit, jotta ensi keväänä voisin vain tökätä pionit paikoilleen. Nyt olisi ihana odotella kevättä.

Rehkimisen jälkeisessä onnellisessa olotilassa luovuuteni lähti lentoon. Istuttaisin kuoppiin ’Pillow Talk’ –pioneja. (”Pillow talk” tarkoittaa tyynypuhetta, sellaista hiljaista, pehmeää jutustelua ennen nukahtamista.) 

Ja jos kerran tulee tyyny, niin tarvitaan myös peitto. Peittokurjenpolvet pionien juurella toisivat runsautta. Niitä minulla oli jo mukavasti valmiina. 


Nämä peittokurjenpolvet kukkivat valkokirjokanukan juurella.

Ja jos kerran on tyyny ja peitto, niin ei puutu kuin ripaus rakkautta - ja kruunuksi yön kuningatar, tulppaani ’Queen of Night’. Hyvän yön puutarhan puitteet olisivat siinä.

Se rakkaus olikin vähän hankalampi juttu. Tarjolla oli kiinankärhö ’Radar Love’ ja mantsuriankärhö ‘Sweet Summer Love’ sekä jasmike ‘Little White Love’, mutta ne olivat liian kookkaita tälle alueelle. 

Stevia ’Sugar Love’ olisi vahvakasvuinen, mutta se pitäisi talvettaa sisällä. Liian epävarmaa rakkautta siis. 

Tefheinä ’Love Grass’ puolestaan on yksivuotinen. Etsin pitkäaikaista rakkautta, joten yhden kesän suhteet saivat jäädä. 

Oriental lilja ’Love Story’ olisi aika hyvän punainen. Mikä ettei, varsinkin kun mies pitää punaisesta. 

Kirkkaanpunainen palavarakkaus ei ole minun mieleeni, mutta sitähän saisi valkoisenakin. Onko palavarakkaus enää palavaa rakkautta, jos se on valkoista? Ehkä ei. Siis valitsin liljan.

Tarina päättyi siten, että tilasin ne ’Pillow Talk’ –pionit ja pian ne olivat jo maassa. Helppohan ne oli tökätä valmiisiin paikkoihin. Mitä suotta odottelemaan ensi kevättä? 

Puutarhan osa sai nimekseen Hyvän yön puutarha.

Tänä kesänä Hyvän yön puutarhan reunaan tuli loistosalviaa sekä valkoinen Ranskan tulikukka.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

MAISTUU...HMM...SYKSYLTÄ!

Tällaisena pilvisenä syyspäivänä tekee mieli jotain oikein hyvää. Niinpä kehittelin maukkaan syyssalaatin.

Otetaan reilusti tyytyväisyyttä ja melkein yhtä paljon haikeutta ja paloitellaan ne kaikessa rauhassa sopiviksi suupaloiksi tarjoiluvadille. Onnellisuutta voi laittaa oman maun mukaan pieninä murusina. Rakkaus antaa salaattiin täyteläisyyttä, joten sitä voi lisätä mielin määrin pieninä palasina. Lisätään loraus laiskuutta ja pari tippaa tunnontuskaa tekemättömistä töistä. Tipat voi jättää poiskin, jos kaapista ei satu löytymään, mutta pieni tujaus antaa kyllä sopivasti terää.

Maustetaan hyppysellisellä intoa uusista asioista ja ripauksella reippautta.

Ainekset sekoitellaan huolettomasti. Pinnalle ripotellaan runsaasti iloa ja hyppysellinen haaveita. Koristellaan kesän muistoilla.

Nautitaan syyssäässä, tuulen tuiverruksessa.




Kärryllinen tyytyväisyyttä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

ROUVA RUUSUPUUN LEIMUPENKKI

Lupasin kertoa kuinka Rouva Ruusupuu antoi meille kokonaisen syysleimupenkin.

Olin ihaillut entisen naapurin rouvan syysleimupenkkiä kesäisin sen kukkiessa valkoisin kukin. Aina ohi ajaessamme nautin kukista ja joskus pyysin miestäni hidastamaan sillä kohtaa nähdäkseni leimut paremmin. 


Sitten eräänä syyskuun päivänä rouva soitti ja kysyi haluaisinko perennoja, syysleimuja ja jotain muutakin. Tottakai.  

Voi hyvä ihme – naapurini oli kaivanut koko penkin ylös ja asetellut syysleimupaakut nätisti pressun päälle. Antoi vielä ämpärillisen omenoitakin.

Onneksi minulla oli valmiiksi mietitty paikka leimuille. Siinä istuttaessani vasta oikein tajusin: Rouva Ruusupuu oli antanut koko ihanan leimupenkkinsä minulle - juuri sen, jota olin niin kovasti ihaillut! Ei sellaista tapahdu kuin saduissa.


Tämä satu vain jatkuu ja jatkuu, sillä joka vuosi jaan syysleimuja uusille alueille. Kiitos ihanan Rouva Ruusupuun!

perjantai 23. syyskuuta 2016

PUUTARHAN SYNTYMÄPÄIVÄ

Meillä oli tontti metsän laidassa pelto- ja järvimaiseman äärellä, mutta ei ajatustakaan rakentaa sille taloa. Mieheni mielestä tontti oli aivan liian syrjässä - kouluun ja kauppaan olisi kolme kilometriä :). Kävimme tontilla retkeilemässä, paistamassa makkaraa ja lettuja - ja haaveilemassa.

Minä haaveilin puutarhasta. Paikassa, johon puutarhaani havittelin, kasvoi suuria kuusia, joitakin lehtipuita ja muutamia komeita katajia. Niin ja tietysti heinää, apilaa ja ahomansikkaa.

Kului pari vuotta. Jonakin syyskuun puolivälin tienoon iltapäivänä istutin ensimmäiset vuorenkilvet katajan juurelle. Siinä se puutarhan syntymä sitten oli, päivää en tullut laittaneeksi ylös. Ensimmäinen palanen puutarhaa sai nimekseen Alkukulma.

Alkukulma ei ollut suuren suuri, muutama neliö vain, mutta se oli haaveitteni täyttymys. Ja koska asioilla on taipumus järjestyä, saimme myöhemmin kodin puutarhan reunaan.


Tässä se minun vauvapuutarhani on, metsän kainalossa. Pystyssä törröttävät kepit mallaavat portinpieliä. Kuva on otettu vuonna 2012.

Tänä syksynä puutarhamme - tarkemmin ottaen sen Alkukulma - täyttää neljä vuotta. Se on siis kasvanut vauvasta leikki-ikäiseksi. Se on kasvanut rehevämmäksi ja laajentunut. Esikoisen kanssa ei ole ollut vaikeuksia. Mallikelpoinen tapaus ;).



Arovuokot ja tulppaanit kukkivat nelivuotiaassa puutarhassa

Kolmen vuoden ikään varttunut lounaispiha on näyttänyt minä itse –piirteensä. Huomasin nimittäin, että jättipoimulehdet ovat päättäneet valloittaa koko Ruusutarhan ja jalopähkämöt ovat omineet Vanhojen tuttavien penkin. Mitä se sitten on kun teini-ikä koittaa?

Suurin osa puutarhaa on vielä näitäkin nuorempaa. Kuupuutarha, Kotipihlajan katve, Välitila ja Roseletten penkki ovat vauvoja vasta. Villi itä ja Cottage Garden ovat vasta haaveiluasteella ja mustan muovin alla puhdistumassa. Ne syntyvät sitten kun ovat syntyäkseen.

Kasvatan puutarhaani rakkaudella ja rajoilla kuten lapsianikin. En uhkaile kasvejani myrkkypullolla enkä lapsiani muulla kuin korkeintaan roskapussin viemisellä. Levitän räsymaton nurmikon tiilireunaan, johon siemenet ovat lentäneet ja päättäneet asettua kasvamaan. Ehei, heinät, tässä menee raja. Pysytte kiltisti tiilireunuksen sisällä. Annan aikaani niin lapsille kuin puutarhallekin ja hoivaan molempia suurella sydämellä.

Tässä vaiheessa vasta pienen pieni palanen unelmaa on valmiina. Vuorikaunokit ja isokonnantatar kukkivat. Taustallla näkyy kattamista odottelevaa maata. Kivellä kasvaa hopeahärkki ja mehitähtiä.

Puutarhani täyttää viisi vuotta samana vuonna kun itse täytän pyöreitä. Mieluummin juhlisin puutarhani syntymäpäivää kuin omaani. Minun kakkuni kynttilät alkavat maksaa enemmän kuin kakku.

tiistai 20. syyskuuta 2016

ELÄMÄ ON RUUSUILLA TANSSIMISTA

Väitetään, ettei elämä ole ruusuilla tanssimista. Joku ajattelija puolestaan on todennut, että elämä on ruusuilla tanssimista – toiset tanssivat terälehdillä, toiset piikeillä.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ainakin kuvittelevat tanssivansa terälehdillä. No, kai sitä tulee kuviteltua kaikenlaista kun kuulaana syyspäivänä istuttaa tulppaanien sipuleita maahan kurkien huutaessa yläpuolella. Sitä paitsi jos asuu Katajakujalla, asiat tapahtuvat muutenkin kuin sadussa.


Juhannusruusu 'Plena'

Tämähän on melkein kuin asuisi Ruusukujalla kuten Onneli ja Anneli*. Meillä sattuu muuten olemaan kaksi tyttöä: tummatukkainen ja vaaleatukkainen, toki sisaruksia eivätkä koulukavereita kuten Onneli ja Anneli. Sitten meillä on vielä neljä poikaa, pieni koira, kaksi kania, kukko ja kanoja.

Silloin tällöin meillä vierailee Rouva Ruusupuu. Eräänä kauniina syyspäivänä hän antoi meille kokonaisen leimupenkin. Siitä aion kertoa lisää vähän myöhemmin. Rouva Ruusupuun tuomisia ovat myös monet muut puutarhamme kasvit, kuten ihastuttava köynnöskuusama. Oikeastaan koko puutarhamme alkoi siitä kun hän soitti ja kysyi haluaisimmeko peräkärryllisen perennoja. Ja mehän halusimme. Istutin ne entisen talomme puutarhaan, mutta toki sain niistä jokaisesta jakopalan mukaani muuttaessamme uuteen paikkaan Katajakujalle.


Juhannusruusu 'Plena'

*Niille lukijoille, jotka eivät ole lukeneet Marjatta Kurenniemen kirjoja Onnelista ja Annelista, kerron heistä hieman. Onneli ja Anneli ovat kaksi ihanaa koulutyttöä, toinen tummatukkainen ja toinen vaaleatukkainen. Eräänä päivänä he löysivät Ruusukujalta kirjeen, jossa oli valtava määrä rahaa. Löytäjät saivat pitää rahat ja monen vaiheen jälkeen he saivat ostettua niillä talon, joka oli kuin nukkekoti. Talo oli juuri kahdelle pikkutytölle sopiva ja kaunis kuin karamelli. Nämä kaksi pientä koulutyttöä saivat asua talossa kahdestaan. Kaiken takana oli hyväsydäminen Rouva Ruusupuu. Tämä salaperäinen rouva tahtoi tehdä hyvää tuntemattomille ihmisille ja nautti ihanien yllätysten järjestämisestä. Sitten hän taas katosi. Onneli ja Anneli pääsivät mukaan jännittäviin seikkailuihin, jotka toki eivät olleet rouva Ruusupuun järjestämiä. Heillä sattui nimittäin olemaan mielenkiintoisia naapureita ja tuttavia...


Tervetuloa seuraamaan blogiani, jonka on tarkoitus vihertää läpi talven! 

Odotan innolla uusia puutarhaystäviä :-)

P.S. Jos pidit tekstistä ja/tai kuvista, niin vilkaisepa vielä juttuni pionista 'Madame Calot'. Juttu löytyy sivupalkista Kasvikavalkadi-otsikon alta.

maanantai 12. syyskuuta 2016

TERVETULOA MUKAAN!

Luvassa kurkien huutoa, joutsenten siipien kahinaa, mullan tuoksua, sadepisaroita, pionin häkellyttävää kauneutta, kottikärryjen rahinaa kivipolulla, kipeitä lihaksia, kananpoikien piipitystä, kesän muistoja talven keskellä...


 Tule mukaan seuraamaan puuhiani Katajakujan puutarhassa!


 Pihapiirissä piipittää, kaakattaa, kiekuu, haukkuu ja tömisee :-)


 Blogini vihertää läpi talven.


Tavataan syyskuun lopussa!


Terveisin Pauliina