Näin kasvukauden päättyessä herää mielessäni kysymys: "Onko puutarha kaikkien niiden aherrettujen tuntien, selkäsärkyjen ja maahan uponneiden eurojen arvoinen?" Kyllä. Ehdottomasti.
Nuorisotyyliin voisin jatkaa: koska ilo, koska onni, koska terveysvaikutukset, koska vihannekset, koska mitä kaikkea. Kyllähän te puutarhaihmiset ne tiedätte. Lista on loputon.
Sitä minä vaan mietin, että onko tulppaanisipuleiden kairaaminen työllä ja vaivalla vörtti. Joka kevät kun ensimmäiset tulppaanit alkavat availla nuppujaan vähän petyn. Tuossako se kuvittelemani kukkameri nyt on?
Sitten kun tulppaanit pääsevät vauhtiin, huokailen, etten luovu tulppaaneista ikinä. En ikinä.
Sitten tulppaanit kuihtuvat ja niiden ruskettuvat lehdet ja varret jäävät rumasti törröttämään nuoressa kukkapenkissä, jonka perennat eivät vielä peitä niitä. Silloin ajattelen, etten syksyllä taidakaan istuttaa sipuleita, pärjään ilman niitäkin.
Kunnes tulee syksy ja kauppojen sipulihyllyt täyttyvät. Silloin tulee tunne, että on se vaan vörtti.
Vaihdoin blogini asetuksia ja olin menettää kaikki teidän tähänastiset ihanat kommentit. Niinpä tallensin ne kaikki ja liitin takaisin blogiin. Valitettavasti profiilikuvat menivät. Onneksi sanat jäivät :)
VastaaPoistaPauliina Isopahkala: Tervetuloa, Riitta Puutarhaeloa-blogista, blogini lukijaksi! Oli tosi kiva sunnuntai-illan yllätys saada sinut lukijaksi :) Toivottavasti voin ilahduttaa sinua jutuillani ja kuvillani.
Kruunu Vuokko: Kauniit kukkakuvat. Puutarhanhoito on minunkin suuri iloni. Hyviä puolia on niin paljon, ettei niitä edes jaksa luetella.
Pauliina Isopahkala: Kiitos :) Niinpä! Kyllä elämästä puuttuisi paljon ihanaa, ellei puutarhanhoitoa olisi.
Pirkko Kovero: Kyllä kyllä ovat vörttiä tulppaanit ja puutarhassa ryömiminen, vaikka aika ajoin voi kokea pieniä epäuskon hetkiä. Mutta taas kun tuota tulppaanien hehkukuvaa katsoo, ei ole pienintäkään epäilystä , eikö se olisi sitä kaikkein vörtimpää...
Pauliina Isopahkala: Juuri niin! Välillä tuntuu, ettei niitä taantuvia tulppaaneja viitsisi laittaa ja kohta huomaa taas kairaavansa niitä maahan :)
Riina H: On se aherrus vaan sen vörtti, vaikka välillä voi tullakin epätoivon hetkiä.
Pauliina Isopahkala: Niinpä niin :) Eilen meinas tulla epätoivo kun kairasin sipuleita maahan ja olikin niin savinen maa, etten meinannut saada reikää :( Meinas tulla epätoivo siitä, että pärjäävätkö edes näin savisessa paikassa. Ei muuta kuin syvempää reikää ja hiekkaa reilusti :) Keväällä ei kaduta, että ahersin nämäkin maahan. Kyllä kai ne selviävät kun toisetkin ovat tässä penkissä selvinneet...
Sari Selkälä: Tänään tulppaaneja ja helmihyasintteja kairanneena mietin samaa, mutta kyllä se on! Aurinkoisia syyspäiviä!
Pauliina Isopahkala: Kiitos, Sari! Mua meinas vähän jo väsyttää, mutta eipä väsyttänyt eikä laiskottanut enää yhtään kun näin kaupassa uusia ja erikoisia pionitulppaaneja. Yksi näytti ihan jäätelötötteröltä ja sen nimikin taisi olla Ice Cream. Ihanaa syksyä sinullekin!
Leena Tolppanen: Tuttu tunne tulppaanien kanssa. Joka syksy innolla piilottelee ja keväällä jännityksellä odottelee. Silloin, kun meillä oli vielä pihat, haaveeni oli tulppaanit sinisessä Lemmikkimeressä. Eipä toteutunut. Puutarhakaan ei itsestään kukoista, vaatii paljon hoivaa ja huolenpitoa. Jaksat vielä kuvata ja kirjoittaa! Ja miten ihastuttava, kaunis ja mielenkiintoinen blogi. Hauskasti kirjoitettu!
Pauliina Isopahkala: Kiitos, Leena, ihanasta palautteesta! Mä rentoudun talikko, kynä tai kamera kädessä :) Voi, kunpa kauha ja vispilä olisivat yhtä rentouttavia ;)
Pirpanoiden Päällikkö: Voi voisikohan tämä innostus tarttua?