tiistai 3. tammikuuta 2017

EN OSAA KASTELLA KUKKIA

En osaa kastella kukkia - elleivät ne kasva (puoli)hydrossa. Siksi hydro- eli vesiviljely tai sen toinen versio puolihydro on oiva tapa kasvattaa huonekasveja. Suosittelen erityisesti tumpeloille, laiskoille, kiireisille, paljon matkustaville, osaaville ja osaamattomille viherpeukaloille. Aika varmasti voin luvata, että puolihydrolla onnistuvat nekin, jotka ovat aiemmin onnistuneet tappamaan kaikki huonekasvinsa.

Metallikehikossa kiipeilevä muratti on mitä helpoin kasvi. Tämä kasvaa pohjoispuolen eteisessä.

Hydron ja puolihydron välillä ei ole muuta eroa kuin se, että hydrossa kaikki multa pestään juurten ympäriltä tarkasti pois. Puolihydrossa enimmmät mullat karistellaan tai huuhdotaan pois, mutta sen suhteen ollaan suurpiirteisiä. Itse asiassa sillä ei ole merkitystä. Hoidossa ei ole mitään eroa. Minulla on ollut molempia, nykyisin vain puolihydroa. Viitseliäisyyssyistä.

Paljoa muistettavaa ei ole. Riittää kun istuttaessa muistetaan muutama tärkeä asia ja jatkossa kastellaan kun mittari näyttää, lannoitetaan joskus harvoin. Istuttaminen on helppoa ja nopeaa, kastelu onnistuu lapsiltakin ja lannoitustakaan ei tarvitse muistaa kuin kolmen kuukauden välein. Kuulostaako liian helpolta? Antaa kuulostaa vaan, sillä oikeasti tämä on helpompaa kuin heinänteko (varsinkin kun en ole koskaan ollut heinänteossa).

Rahapuu kasvaa pienessä hillopurkissa, jonka suojaruukkuna on metallipurkki.

Istuttamiseen valitaan tasapohjainen, seisovaa vettä pitävä astia, joka sopii kenties kauniin suojaruukun sisään. Astia saa olla muutaman sentin korkeampi kuin entinen ja myös halkaisijaltaan suurempi. Ei se kovin tarkkaa ole, mutta tärkeää on, että kasvi voidaan ympäröidä hydrosoralla. 

Astian pohjalle laitetaan vesitasomittari pystyyn pohjaa vasten ja kerros huuhdeltua hydrosoraa. Ison kasvin alle jätän 10-15 cm soraa, pienemmille ehkä muutamia senttejä. Kannattaa huomata, että hydrosora on eri asia kuin lecasora, vaikka näyttääkin samanlaiselta.

Tässä vanhat altakasteluruukut on otettu uuteen käyttöön. Välipohja vain pois ja sopivan mittainen vesitasomittari pystyyn. Kuopus aikoo istuttaa oman palmuvehkansa ruukkuun. Lopuksi ruukku laitetaan kauniiseen koriin.

Kasvista ravistellaan varovasti irtomulta pois. Huuhdellakin voi kädenlämpöisellä vedellä. Sitten multapaakku asetetaan hydrosorakerroksen päälle siten, että mullan pinta tulee ruukussa samalle tasolle kuin ennenkin. Tärkeää on, että multapaakun alle ja ympärille jää hydrosoraa. Ruukku täytetään hydrosoralla. Tässä kohtaa apukäsistä on iloa varsinkin jos istuttelee kasveja ensimmäistä kertaa: toinen pitelee kasvia suorassa ja toinen lappaa hydrosoraa ruukkuun.

Sitten kaadetaan vettä ja katsotaan, että mittarin merkkitikku alkaa nousta. Alussa vettä uskaltaa kaataa maksimiin asti, mutta jatkossa ei niin paljon. Optimialue on merkitty mittariin. Silloin tällöin mittari jää jumiin eikä ala nousta, vaikka kaataa vettä. Kevyesti mittaria kopauttamalla se toimii taas.

Lannoitetta ei tässä vaiheessa pidä laittaa, vaan vasta muutaman viikon kuluttua. Pinnalle voi laittaa jonkun puutarhakankaan ja sen päälle koristekiviä. Sitten vain nautitaan.

Yksi koristekivi olisi vielä ollut tarpeen, ettei ruskea hydrosora pilkistäisi piikkikruunun juurelta. Harmaita koristekiviä ei kulu paljon kun alle laittaa kankaan ja kivet vai yhdeksi kerrokseksi pinnalle.

Jos kasvi on sitä sorttia, että se haluaa kunnolla kuivahtaa kasteluiden välillä (esimerkiksi mehevälehtinen valefiikus), sitä sopii kunnioittaa. Kun mittari on nollassa, odotetaan siis muutama päivä ja lorautetaan sitten vettä optimiin asti. Useimmat kasvit eivät ole nöpönuukia. Monille kasveille riittää hyvin se, että saavat vettä kohtuullisessa ajassa.

Jos taas kasvi tykkää juoda reilusti (esimerkiksi muratti, kultapalmu tai saniainen), sille kannattaa lorauttaa vettä aina kun näkee mittarin olevan matalalla. Koskaan ei tarvitse kokeilla alustan kosteutta, vaan vilkaista vain mittariin. 

Tämä on siis ilosanoma niillekin, jotka matkustavat ahkerasti. Tunnetusti on vaikeaa löytää hyviä kukkien kastelijoita loma-ajaksi. Olen kuullut monituiset tarinat siitä kuinka kastelija on tappanut sen ja sen aarteen ihan hyvää hyvyyttään. Ensinnäkin kastelua ei välttämättä tarvita kovin usein. Toisekseen kuka tahansa osaa kastella mittarin mukaan. 

Jos kuvaa katsoo tarkasti, huomaa tämän pennimuorin kaipaavan pian vettä. Mittarin punainen mittatikku on jo melkein minimissä. Harmillista, että mittareiden päät ovat aina kirkkaanpunaisia. Mittari erottuisi vähemmän kun tulppa olisi huomaamattomamman värinen.

Orkidealle ja piikkikruunulle lorautan vähän kahvia veden sekaan. Tykkäävät, koska ovat happaman ystäviä. Älkää kysykö tarkkaa määrää ja suhdetta, sillä itse lorautan ihan summamutikassa. Eivät ole onneksi turhantarkkoja. Orkideakin alkoi uudestaan kukkia.

Sanotaan, että melkein kaikki huonekasvit sopivat (puoli)hydroviljelyyn. Sitä en osaa sanoa, mitkä eivät sopisi. Siskoni kasvattaa saintpaulioita pelkässä vesilasissa ja hyvin ovat kukkineet ja kasvaneet jo vuosia. Minun santtuni kasvavat puolihydrossa. Kaktuksetkin tykkäävät. Se vähän harmittaa, että kaktukset kasvavat vuodessa ulos ruukustaan. Olen vähän laiska veivaamaan niitä astiasta toiseen. Jokavuotista mullan vaihtoahan nämä eivät vaadi. Saavat kasvaa samassa sorassa niin kauan kuin mahtuvat. Soran voi keittää etikkavedessä ja käyttää uudestaan.
Viirivehka kasvaa pohjoispuolen eteisessä. Toivoisin sen pysyvän pienenä, mutta jo reilussa vuodessa se kasvaa ruukusta ulos.
Itse jännäsin miten suurikokoisina ostamani kasvit sopeutuvat. Täytyy myöntää, että vähän sydän syrjällään istutin saman tien kaikki kolmisenkymmentä uutta viherkasvia puolihydroon. Hydrossa olen ennenkin kasvatellut, mutta puolihydro oli minulle uutta vielä muutama vuosi sitten. Suotta pelkäsin. Hyvin ovat kasvit viihtyneet kun valon saanti on heidän toiveidensa mukaista.
Ainoa ongelma hydroviljelyssä on tarvikkeiden saanti. Vesitasomittareita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Omani olen ostanut Viherlandiasta Jyväskylästä ja Chilitarvikkeesta Tampereelta (netin kauttakin saa tilattua), mutta kaikkia kokoja en saanut kummastakaan. Pakko mainostaa, vaikka sitä pyrin välttämään. Tosiasia vain on se, että tarvikkeita on tosi vaikea saada mistään muualta. Toivottavasti tilanne pian muuttuu. Hydrosoraa löytyy noista molemmista paikoista ja muualtakin, mutta ei tavallisista marketeista tai puutarhamyymälöistä.
Jauhemaista, pitkävaikutteista lannoitetta olen löytänyt vain Viherlandiasta. Olen joutunut ajamaan melkein 400 km lenkin lannoitteen takia, mutta mitäpä puutarhahullu ei tekisi kasviensa eteen. Noo, en toki tyytynyt pelkkiin lannoitepurkkeihin, vaan sain tästä hyvän syyn viettää pienen loman sukulaisten luona. Palatessa auton kaikki mahdolliset kolot oli täytetty kasveilla, hydrosoralla, ruukuilla, mittareilla, siemenpusseilla…
Itse käytän Leni Blusana -merkkistä lannoitetta - jos muistan. Yleensä muistan lannoittaa vain keväällä ja siihen se on sitten jäänytkin. Vedestä saavat aika pitkälle tarvitsemansa. En siis edelleenkään mainosta rahan saanti mielessäni. Sen verran oma lehmä on ojassa, että jos tämä puolihydroviljely lisääntyisi, tarvikkeiden saanti ehkä helpottuisi.
Palmuvehka on yksi helpoimmista kasveista. Tämä viihtyy itäikkunalla ja jopa sisemmälläkin huoneessa.
Itse pidän metallisista suojaruukuista ja kaikista sellaisista, jotka eivät kestä seisovaa vettä tai ovat pohjasta epätasaisia. Muovista tykkäävät pääsevät kadehdittavan helpolla. Ei muuta kuin tökkää vaan mittarin, sorat ja kasvin purkkiin. Minä joudun aina etsimään suojaruukun sisälle sopivan kokoisen muoviastian. Niitä onneksi löytyy keittiön kaapeista ja vaikka mistä. Säilöntäsangot ovat hyviä monille. Sahaamalla saa korkeuden sopivaksi. Kaarevat reunat eivät haittaa kunhan pohja on tasainen. Jos ruukku on kapea, pitää turvautua vahvaan muovipussiin, jolla vuoraa ruukun. Saman asian sekin ajaa.
Huomaa vielä, että jos käytät lasiastiaa, sinun täytyy estää valon pääsy vesiastiaan. Muuten veteen alkaa tulla levää. Itse istutan kasvin muoviastiaan ja panen sen lasiruukkuun. Muoviastian ympäröin kevyellä aineella. Sekoittelen perliittiä ja/tai vermikuliittiä sekä pieniä koristekiviä. Olisi houkuttelevaa käyttää pelkkiä koristekiviä, mutta astiasta tulisi aika painava ja koristekivet ovat kalliita. Kastelen mittarin viereen, niin vesi päätyy oikeaan purkkiin.
Tämän toteutuksessa on vähän enemmän puuhaa kuin muissa istutuksissa. Istutan kasvin ensin muoviruukkuun. Valutan seoksen muoviruukun ympärille kartonkitötterön avulla.
En mene lupaamaan mitään, mutta minusta tuntuu, että kasvit ovat terveempiä puolihydrossa kuin mullassa. Limoviikunan jouduin suihkuttamaan mäntysuopaliuoksella viime talvena, mutta muita ötökkäongelmia ei ole ollut. Luulenpa, että ilmankosteus on ihan pikkuisen suurempi kasvin juurella kuin muualla, kun säiliössä on vettä. Täydellinen tae terveydestä (puoli)hydro ei siis ole, mutta minä olen päässyt helpolla. Sitäpaitsi kasvit on helppo viedä suihkuun silloin tällöin: pölyt puhdistuvat, kasvit saavat kosteutta ja kastelukin hoituu samalla.

Jos vielä epäröit, kurkistapa seuraavalla kerralla jonkin julkisen rakennuksen suuren ja hyvinvoivan viherkasvin ruukkuun. Mitä todennäköisimmin se on istutettu (puoli)hydroon.


P.S. Pian Puutarhani aakkoset sarja jatkuu. Käy toki kommentoimassa edellistä postaustani ja kerro mikä on sinulle tärkeä A.

26 kommenttia:

  1. Oho! Tätähän täytyykin kokeilla, kiitos seikkaperäisistä ohjeista kauniine kuvineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä! Minä siirrän aina saamani kukat nopeasti puolihydroon, etten ehdi tappaa niitä ;)

      Poista
  2. Emmäkää. Ny oon saanukki pirettyä muutaman syksyllä ostetun hengis, ku istutin ne altakasteluruukkuuhi. Tätä hydrojuttua voiski joskus kokeella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Altakasteluruukut ovat ihan hyvä helpotus kasteluongelmaan, mutta kyllä mä olen silti ottanut altakasteluruukut parempaan käyttöön ;) Puolihydrosta en luovu ikinä :)

      Poista
  3. Pitäisi kyllä kokeilla minunkin. Hyvin ovat kärsineen oloisia kaikki huonekasvini. En muista koskaan niitä kastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti puolihydrossakaan kastelua ei ihan täysin voi unohtaa, mutta paljon enemmän tässä on joustovaraa kuin mullassa kasvatuksessa. Sitä paitsi kun kastelukannu on aina esillä, sitä näppäräästi lorauttaa ohi kulkiessaan kun näkee mittarin olevan alhaalla.

      Suosittelen kokeilemaan! Ammattilaisethan tätä ovat käyttäneet jo kauan. Itse istutin ensimmäiset kasvit hydroon 30 v sitten! Hui, miten siitä onkin jo kauan.

      Poista
  4. Olen itsekin kokeillut joskus vuosia sitten vesiviljelyä, mutta tämä puoliksi mullassa ja hydrossa kasvatus on minulle uusi juttu.
    Kiitos hyvästä ja seikkaperäisestä ohjeistuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hydroviljelyn ohjeissa sanotaan, että multa pitää pestä tarkasti pois. Nyt ihmettelen sitä kovasti kun kasvit pärjäävät näinkin oikein hyvin, ehkä paremminkin kun ei tarvitse juuria häiritä. Sain tämän puolihydron ohjeen muutama vuosi sitten ja hyvin on mennyt.

      Toivottavasti ohje innostaa kokeilemaan ;)

      Poista
  5. Uusi juttu minulle. Harmillista, jos tarvikkeita on niin huonosti saatavilla, muutenhan tätä pitäisi heti päästä kokeilemaan =) Kiitos hyvistä ohjeista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kumma, ettei tästä puhuta enemmän eikä tarvikkeita tahdo löytyä. Kaikki ammattilaisetkaan eivät tiedä tästä tuon taivaallista. Huomasin sen kun kysyin tarvikkeita kukkakaupoista ja puutarhoilta. Ne, jotka tästä tietävät, sanovat tämän olevan yleisesti käytössä julkisissa tiloissa. Sen uskon, sillä aika usein olen niitä itsekin nähnyt nimenomaan julkisissa tiloissa..

      Ei muuta kun kokeilemaan, varsinkin jos tarvikkeita sattuu tulemaan vastaan :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Niin, ainoa rähjäisen näköinen on traakkipuu. Sen lehdenkärjet tahtovat ruskettua, mutta se on kai tyypillinen vaiva. Muuten kasvit ovat pysyneet hyvinä, vaikka en todellakaan ole mikään viherpeukalo :)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Tästä aiheesta kirjoitetaan yllättävän vähän.

      Poista
  8. Täällä viittaa tumpelo, laiska (kasviasioissa), kiireinen ja osaamaton viherpeukalo:) Minä laitoin opeillasi meille yhden kasvin ja se on toista tai kolmatta vuotta .... edelleen hengissä!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau! Sitten sinä oletkin elävä esimerkki siitä, että puolihydro tosiaan toimii :D

      Poista
  9. Täyttä asiaa jälleen, hyvä kun viimein ehdin lukemaan tämän jutun! Minulla on nyt niuksti huonekasveja pienessä torpassamme, mutta olisipa ollut tämä tieto aikanaan meidän suuressa entisessä kodissa. Voin kuitenkin levittää tätä ilosanomaa ystäväpiirissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Tämä ei ole ollenkaan uusi keksintö. Minäkin harrastin hydroviljelyä jo 30 v sitten. On vaan tosi kumma, ettei tästä puhuta juuri missään. Joitakin monimutkaisia ja kalliita järjestelmiä on tullut markkinoille viime aikoina, mutta tästä hyvin simppelistä keinosta ei löydy tietoa. Kiva siis kuulla, että mielelläsi jaat tätä ilosanomaa :)

      Poista
  10. Mielenkiintoinen idea tuo viherkasvien istutus puolihydroon. Enpä olekaan sitä koskaan kokeillut. Pitäisi joskus kokeilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen :) Sain yhden viherkasvin joululahjaksi ja istutan sen hetimiten puolihydroon. Säilyy varmemmin hyväkuntoisena :) Onneksi minulla on kaiken kokoisia mittareita jemmassa.

      Poista
  11. Tosi mielenkiintoinen! Kuinka kallista puuhaa kaikki nuo mittarit ja materiaalit ovat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys, Saila! En ihan tarkkaan muista mittareiden hintoja, mutta pienimmät maksoivat ehkä euron tai 1,50 ja kaikkein suurimmat ehkä kympin. Keskikokoiset, joita minulla on suurin osa, maksoi varmaan muutaman euron kappaleelta.

      Hydrosoraa saa pienissä ja isoissa (50l) säkeissä. 50 l säkki maksaa noin 25 e, mutta siitähän riittää moneen purkkiin. Hyvä puoli on myös se, että soran voi käyttää uudestaan niin kauan kuin haluaa.

      Muovipurkit eivät paljon maksa, vanhat säilöntäsangot ja kirpputorikipot käyvät hyvin. Suojaruukut ovat sitten arvokkaampia, mutta samat ruukut käyvät kuin perinteisessäkin multakasvatuksessa.

      Lannoitepurkin hintaa en muista, mutta ei tule kalliiksi kun tarvitsee lannoittaa vain 3 kk välein (jos silloinkaan).

      Muuta ei sitten tarvitakaan, joten mielestäni tämä on aika edullista. Tai no, tuleehan se hintoihinsa kun tästä oikein innostuu ja homma lähtee lapasesta :)

      Tätä ei muuten pidä sekoittaa niihin pöytäpuutarhoihin, jotka maksavat messinkiä. 200 euroa laitteesta, jossa voi kasvattaa muutaman yrtin! Huh-huh!!

      Suosittelen lämpimästi :)

      Poista
  12. Kasvihormonin Sinin vinkistä suunnistin ensimmäistä kertaa blogiisi. Ja ensimmäistä kertaa kuulin puolihydrosta kuulin myös ensimmäisen kerran. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Tätä täytyy kokeilla! Olen harmitellut, kun olen hävittänyt jonnekin muutaman altakasteluruukun välipohjan, mutta tällä tavalla saankin ruukut käyttöön :) Kun vaan keksin mistä meilläpäin hydrosoraa saisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tänne ja sait vieläpä uutta tietoa ja ideaa :) Joo, niiden tarvikkeiden löytäminen on vähän ongelmallista, mutta onneksi puolihydrossa ei sitten muuta ongelmaa olekaan! Toivottavasti pääset alkuun :)

      Poista
  13. Tulin etsimään neuvoa vesiviljelystä ja täältähän sitä löytyykin! Kiitos Pauliina :)
    Tykkään käyttää yrttejä ja joka kevät niitä vaihtelevalla menestyksellä kasvatan. Tämän päivän Keskisuomalaisessa oli juttu, että niitä voisi laittaa vesiviljelyyn. Onko sinulla kokemusta? Laitanko vaan samalla periaatteella kuin viherkasvit? Tilaa keittiönpöydässä ei paljon ole, riittääkö pienet ruukut? t. Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Elina! Olipa mukava kun löysit tietoa täältä :)

      Luulenpa, ettei ole oikeastaan mitään rajoituksia sille mitä voi vesiviljelyyn laittaa. Ainoastaan se täytyy huomioida, että happaman maan kasvit (esim. orkidea, piikkikruunu) tarvitsevat lorauksen kahvia. Yrtit eivät erikoiskohtelua vaadi.

      Kasvit sopeutuvat hirveän hyvin. Olen laittanut isoja ja pieniä kasveja.

      En ole laittanut yrttejä, mutta ihan hyvin ne puolihydroon sopivat. Kasvihormoni-blogin Sini innostui niitä laittamaan ja postasi vähän aikaa sitten siitä. Samalla periaaatteella kaikki vaan :)

      Pieni ruukku riittää, jos multapaakku ei ole iso. Hydrosoraa pitää saada multapaakun ympärille jonkin verran. Alle ehkä muutama sentti ja ympärille kanssa sen verran, että juuret eivät ole ruukun reunoissa kiinni. Pienen ruukun huono puoli on se, että vettä täytyy lisätä aika usein.

      Mukavaa viikonlopun jatkoa ja menestystä yrteillesi!

      Poista