lauantai 28. tammikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: I

Sarja puutarhani ihanista asioista jatkuu I-kirjaimella, mutta ensin kiitos huikean hyvistä, hauskoista ja hyödyllisistä kommenteista!

Hulluus, siis puutarhahulluus, on hämmästyttävän hieno olotila. Suosittelen hankkimaan sen jostain, ellei sitä itsellä vielä ole. Unelmia ruusuista -blogin Tita ja Navettapiika kirjoittivat siitä huvittavasti.

Harava, heilurihara, hevosenlanta ja hanskat. Niillä pärjää pitkälle. Suvikummun Marja kertoi käyttävänsä kertakäyttöisiä nitriilihanskoja. Hyvä idea!

Hiljaisuus on haluttua ylellisyyttä. Kasvin paikka -Blogin Riinan mielestä hiljaisuus voittaa jopa hortensiat ja hevosenlannan. Ilman hyönteisiä emme pärjää.

Miten minä olinkaan jättänyt haaveilun listalta! Se on oikeastaan hyvin lähellä suunnittelua ja sitähän kaikki fiksut puutarhurit tekevät. Fiksu on tämäkin Suvikummun Marjan kommentti: "Että jäisi myös aikaa haaveilulle, tarvitaan ehdottomasti kunnon kerros haketta, säästyy monelta rikkaruohojen perkauskierrokselta ja säästyneen ajan voi käyttää haaveiluun."

Olin tehnyt toisen pahan mokan kun olin jättänyt hostat eli kuunliljat pois listalta. Eihän ilman kuunliljoja oikeasti voi tulla toimeen. Ei sen puoleen ilman havukajaan.

Hemerocalliksista eli päivänliljoista löytyy hehkeitä kaunottaria ja hyviä kukkijoita. Erityismaininnan sai voimakkaanpunainen 'Agnes Elpers'.

Hemerocallis 'Fragant Treasure'

Heucherat eli keijunkukat ovat herkkiä ja monipuolisia. Erityisen houkutteleva on H. 'Midnight Rose'. Harmaamalvikki ei nimestään huolimatta ole puutarhan harmaa hiirulainen, vaan hempeä kaunotar.

Moni haltioituu hortensioista. Niistä erityisen hyvännäköisiä ovat Hydrangea paniculata 'Vims Red' ja 'Vanilla Fraise' sekä Mustilanhortensia H. paniculata 'Mustila' ja kiinanhortensia H. heteromalla 'Bougie'. Varjon seinustalla hurmaa köynnöshortensia Hydrangea anomala subsp. petiolaris. Köynnöksenä ihastuttaa myös humala.

Helleborukset eli jouluruusut ovat hienostuneita kasveja niin kesällä kuin talvellakin. H. foetidus eli kellojouluruusu, H. viridis eli viherjouluruusu ja Helleborus x hybridus 'Luua Plum' mainittiin erityisesti.

Pian alkavasta Hepatica nobiliksen eli sinivuokon kukinnasta jo haaveillaan. Toivotaan, että Hederat eli muratit ovat talvehtineet hyvin. Hajuherneiden siemenet odottavat vielä pusseissaan.

Ja nyt siis eteenpäin.

I
IIRIS.

I:tä ei tarvitse kauan miettiä. Se on tietenkin iki-ihana IIRIS. Kurjenmiekka on tuttu kasvi jo isoäidin ajoilta. Eveliina-mummoni opetti minut tuntemaan sen iiriksenä. Hän näytti sen litteitä lehtiä. Arvasi varmaan, että litteät, aivan kuin mankeloidut lehdet kiehtovat lapsen mieltä. Kuinkahan moni lapsi muuten nykyään tietää, mitä on mankelointi tai manklaus?

On hienoa kun jotkut perennat liittävät minut sukupolvien ketjuun. Muistan usein rakasta mummoani katsellessani iiriksiä, vaikka minun iirikseni eivät olekaan mummolan puutarhasta.

Iiris on niin ihmeellinen kukka, että joka kerta sitä läheltä katsellessani, ajatukseni siirtyvät kaiken luojaan. Iiriksen kaikki yksityiskohdat ovat niin taitavasti tehdyt. Ymmärrän, että DNA:ssahan se tieto on. Kyllä, kyllä. Geenit ja sen sellaiset.

Mietin sitä DNA:ta. Se on ihan hirveän pieni. Lapsena mietin, että mikä on pienin asia, joka voi olla. Ehkä piste, mutta senkin voi jakaa puoliksi ja vielä sen puolikkaan ja sen ja sen... En voinut kuvitellakaan, että joku tutkija voi päästä näkemään niin pikkiriikkisen asian kuin DNA.

Jos ihmisen yhden solun DNA avattaisiin nauhaksi, se olisi noin kahden metrin mittainen. Jos yhden ihmisen kaikkien solujen DNA:sta tehtäisiin nauha, niin arvatkaapa minkä pituinen se olisi. Wikipedia kertoo, että nauha ylettyisi Maasta Kuuhun ja takaisin! En millään pysty uskomaan, että kaikki nämä olisivat sattuman tulosta. Minun on helpompi uskoa, että kaiken takana on Jumala.

Minulla on niin Saksan kuin Siperiankin iiriksiä, joitakin japanilaisia ja kuningatariiriksiäkin löytyy. Parhaiten olen päässyt tutuksi siperialaisten kanssa. Ne kasvavat kohisten ja olen päässyt niitä jo jakamaan. Ainoa huono puoli on se, että lajikkeesta riippumatta olen sattunut saamaan pelkkiä kirkkaanliloja kukkia.

Pidän iiriksen selkeälinjaisesta tyylistä.

Innolla odotan kevättä, jolloin viime kesän istutukseni saattavat kukkia ensi kertaa, jos hyvin käy. Ostin muutamia erilaisia vaaleansinisiä siperianiiriksiä.

Onko iiris sinunkin I-kirjaimesi vai ohittavatko sen imikkä, iiso, iisoppi, isomaksaruoho tai ihan joku muu ihanuus?

27 kommenttia:

  1. Voi sentään, piti alkaa pakkaamaan matkalaukkua, kun sain oman postaukseni äsken tehtyä.
    Kuitenkin lähdin vielä blogikierrokselle....ja nyt aloin vielä miettimään noita DNA-asioitakin, ovat tosiaan sen verran ihmeellisiä asioita, että taitaa olla paras lakata miettimästä :)
    Puutarha-aakkosissa I taitaa olla sellainen kirjain, että ihan hirveän montaa I-asiaa ei taida löytyä, edes latinankielisistä nimistä.
    Minun puutarhani I, ylitse kaikkien muiden on Ipomoea tricolor. Sitä kylvän joka kevät, ehdottomasti vain sitä taivaansinistä, joka on kaunein tietämäni sinisen sävy. Lapsuudessani ummuni kasvatti päivänsineä ja mustasilmäsusannaa lasikuistillaan. Ja siitä on muuten TOSI kauan aikaa :D
    Päivänsinen kanssa melko tasavertainen I on ILO, päivänsinin kukka tuottaa isoa iloa, kuten moni muukin asia puutarhassa.
    Hyvin käyttökelpoinen kesäkukkaistuksissa on Ipomoea batatas, koristebataatti. ' Bright Ideas Black*-lajikkeella saa istuksesta vaikka kuinka dramaattisen.
    Eipä tulisi heti mieleen, että päivänsini ja syötävä bataatti kuuluvat samaan kasvisukuun!
    Iiriksiä löytyy varmaan hyvin monesta puutarhasta, I. sibirica, siperiankurjenmiekka on helppohoitoinen ja sen kukka on tosiaan kiehtova läheltä tarkasteltuna. Sinisen lisäksi minulla on valkoinen, mutta se kukkii paljon niukemmin kuin sininen.
    Täydellisiä viettelijättäriä ovat kevätkurjenmiekat I. reticulata Katharine Hodkin ja Harmony. Keväällä ne pinnistelevät kukkansa maan pinnalle lähes jään läpi.
    Mukavaa viikonvaihdetta Sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tärkeysjärjestys se olla pitää - ensin puutarhajutut ja sitten vasta pakkaamiset. :)

      Sain taas paljon ideoita kommentistasi. Kiitos, Marja! Olen etsinyt kauniita sinisiä värejä ja tässä niitä tuli ainakin kaksi.

      Ilo on tosiaan suorastaan puutarhaharrastuksen kantava voima. Ilon pisaroista sitten syntyy onni, joka on kuin pulppuava puro.

      Iloista sunnuntaita ja alkavaa viikkoa sinullekin - niin ja oikein hyvää matkaa!

      Poista
  2. Kauniita kuvia. Kyllä minunkin I-kirjaimeni on iiris, tosin myös isomaksaruohoa löytyy puutarhasta. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli! Samat sanat - isomaksaruohokin on ihana. Samoin sinulle oikein hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

      Poista
  3. Isosti Iloa - sitä puutarha tuottaa koko kasvukauden! Jokaisen puutarha on myös Itsensä näköinen. Puutarhaharrastus tuo myös ihmiset yhteen vaikkapa taimenvaihtoihin. Sitten taas Istutetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tita! Tiivistit mahtavasti yhteen monta tärkeää I:tä. Iloista sunnuntaita ja alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  4. Iiris! Se minulle tuli heti I-kirjaimesta mieleeni!
    Hauska kirjainleikittely!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna! Tästä kirjainjutusta tuli tosi hauska ihan teidän lukijoiden ansiosta! Hyvää sunnuntaipäivää ja alkavaa viikkoa!

      Poista
  5. Iirikset kuuluvat minunkin puutarhani tärkeimpiin I:llä alkaviin asioihin. Minun siperiankurjenmiekkani ovat mummoni puutarhasta jakopaloina saatuja ja senpä takia niiden kukintaa aina niin odottaa. Pieniä kevätpuutarhan kaunistuksia ovat myös kevätkurjenmiekat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kunpa minunkin iirikseni olisivat mummoni puutarhasta. Eivät kuitenkaan ole, mutta ihania muistoja mummosta ne silti tuovat mieleen aina uudestaan ja uudestaan. Olen tyytyväinen siihenkin :) Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  6. Ilohan se puutarhaihmisen mielessä pulppuuaa, kun kukkasista ja puutarhasta on kyse. Mutta minun puutarhastani löytyy sekä iiristä että isomaksaruohoa moneen paikkaan jaettuna - ovat sekä kauniita että helppoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo ja Onni taitavat olla sisaruksia elleivät jopa kaksosia. Puutarhaihmisillä on niin paljon ilon aiheita, että ihan väistämättähän siitä tulee onnelliseksi.

      Niin, iiris ja isomaksaruoho ovat tosi käyttökelpoisia moneen paikkaan. Molemmat ovat hyvin kauniita myös silloin kun eivät kuki. Erilaisia, mutta antavat kivasti muotoa ja ryhtiä.

      Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  7. Lisään pari Iitä: Inspiraatio ja impulsiivisuus. Ne on sisaruksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Tita! Niin varmasti ovatkin ja tärkeitä molemmat. Tiesitkö, että impulsiivisuus on sukua myös fiksulle puutarhasuunnittelulle, vaikka ei äkkiseltään uskoisi? Kun puutarhahöperö törmää puutarhalla kasviin, joka on ihan pakko saada, hän tekee uuden suunnitelman siinä mielessään pikavauhtia. Sitähän voisi nimittää vaikka joustavaksi puutarhasuunnitteluksi ;)

      Poista
    2. Fiksu puutarhsuunnittelu impulsiivisesti. Kuulostaa ihan Troijan hevoselle :) Mulla on paljon impulssiostoksia inspiraation kourissa - sitten pihalla kiertää purkit kourassa hullunrinkiä ilman mitään valaistusta. Lopulta tuuppaa ne "johonkin" ja jonkin ajan päästä tajuaa tehneensä päättömyyksiä. Onneksi isossa puutarhassa idiootti-istutukset (sisältää I-kirjaimia...) useinmiten hukkuvat massaan. Paitsi ne sinivaleunikot kera oranssien kulleroiden. Sen edessä silmät vetistivät pahasti, kunnes tartuin lapioon.

      Poista
    3. :D No, eivät ne idiootti-istutuksetkaan hukkaan mene. Niistä oppii uutta ja ainahan niitä voi siirtää. Kuntokin siinä kasvaa ;) Ison puutarhan etu on siinäkin, että niitä impulsiivisia ostoksia voi aika huoletta tehdä - paikka löytyy ennemmin tai myöhemmin.

      Poista
  8. ...no nyt Kivipellossa ollaan ihan jäljessä, H jäi väliin, tarhurin tärkeä talvi-H on hanimuuni!

    Mutta I, oikein iso I on Ilo, kaunis ruusu! Iiriksetki ovat lähellä sydäntäni, kaikki, keltaisetkin, sysikurjenmiekka ihanuuksien ihanuus! Kesäyön tuoksuhuumassa pitää muistaa myös illakko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minusta Kivipellossa oltu jäljessä, vaan aivan asian ytimessä ;) Kyllä puutarhuri hanimuunin tarvitsee, jotta jaksaa taas kesällä raataa.

      Kiva kun sain taas idean tästä. Sysikurjenmiekka jäi vaivaamaan... Pitää varmaan kokeilla :)

      Poista
  9. Eipä tullut I-kasveja minullekaan muuta mieleen kuin Irikset ja Isomaksaruoho, josta tykkään kovasti. Ihana kasvi keväästä syksyyn. Alkaa olla Ilta, joten taidan jättää nämä Impulsiiviset Inspiraatiot sikseen ja siirtyä sohvalle miettimään vaikka Idätystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Itse idätän vihanneskrassia parhaillaan. Iirikset ja isomaksaruoho kuuluvat myös minun lempikasveihini.

      Poista
  10. Pakko valita iisoppi. Se on suosikkejani mökillä. Ei tarvitse hoitoa, kukkii ihanan sinisin kukin, houkuttelee perhosia ja mikä parasta - ei maistu peuroille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iisoppi on kyllä ihana, mutta minä menetin sen viime talvena. Täytyy hankkia uusi, sillä pidän kans sen sinisestä kukinnasta.

      Poista
  11. Täällä ollaan jo ajatukset keväässä ja siemenöisten _itämisessä_! Pistin jättiverbenat kylmäkäsittelyyn, että itäisivät paremmin. Ikävää on, jos jää kokonaan itämättä, silloin on siemenissä vikaa ja tulee itku silmään. Iloa pitää olla, jos ei muuten, niin itse tehden ja itikoita lätkien.

    _Imukärhävilliviinistä_ tykkään muuten hirmuisesti, kun se kiipeää takarinnettä pitkin. Ihan huikea ruska! Sen sijaan meidän kivitalon rappaukseen en päästäisi sitä missään tapauksessa, siihen jäisi eikä jälki olisi kaunista.

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ihanasti ilmaisit - ihan itkettää ilosta ;)

      Hyvä kun toit esiin tuon villiviinin. Sehän on kaunis ja ilmeisen helppokin. Minulla ei sitä ole, mutta ihaillen olen niitä katsellut.

      Poista
  12. Iiris iki ihana! Mulla kasvirytmityksestä pitävälle, heinien korvike, ennen heinien esiinmarssia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Iiriksessä on niin ihanat selkeälinjaiset muodot.

      Poista
  13. Eihän tässä meinaa millään ehtiä mukaan;)
    Mutta iris, se on ehdottomasti minun iini!

    VastaaPoista