torstai 15. helmikuuta 2018

LEMPIVUODENAIKANI

Olen syksyihminen. Syksy on ihanaa, suloisen haikeaa aikaa täyteläisen kesän jälkeen. On raukea ja onnellinen olo. Puutarha on taas mennyt ison harppauksen eteenpäin. Ilman täyttää tyytyväisyys. Pian on ansaitun talviunen aika.

Rakastan syksyn kuulaita säitä. Kurkien ja joutsenten huuto kaikuu korvissani vielä pitkään sen jälkeen kun ne ovat muuttaneet etelään. Haluaisin säilöä nuo riipaisevan ihanat hetket purkkiin.

Lehtimainoksessa sadeasuiset lapset huusivat:
"Äiti, saako tulla saappailla sisälle
kun meillä on Pehmo-matto?"

Pienenä koulussa paperille maalattiin tatteja, kanttarelleja ja kärpässieniä. Kirkkaankeltainen sadetakki oli ostettu Etolasta. Uusi sadetakki tuoksui erityiseltä. Lehtimainoksessa sadeasuiset lapset huusivat: "Äiti, saako tulla saappailla sisälle kun meillä on Pehmo-matto?"


Olen talvi-ihminen. On ihanaa kun on kerrankin aikaa kodille. Ehtii siivoamaan kaapit ja laittamaan ruokaa ajatuksella. Ei tarvitse olla kahdessa paikassa yhtä aikaa: puutarhassa ja sisällä.

Talvella on aikaa unelmoida, suunnitella uusia istutuksia, järjestää kuvat, kirjoittaa lapsille muistoja.

Talvella laitetaan Goretex-kenkiin liukuesteet ja käydään lenkillä. Silloin kun linnut visertävät, tuntuu huikean hyvältä. Aivan kuin lapsena.

Lapsena jalkaan pantiin töppöset, kaulaan kauluri. Paksut vaattet päällä oli vaikea liikkua. Kun äiti sai kaikki villahousut ja päällysvaatteet puettua, tuli pissahätä. Lumi tarttui lapasiin ja sitä syötiin, tottakai.

Petyin. 
En saanut tarvitsemaani kylmäkäsittelyä.
En ehtinyt tuntea kevätkaihoa.

Talvi on kyllä pimeä ja usein joko kylmä tai märkä ja kalsea. Pimeällä ja liukkaalla ajaminen on pelottavaa.  Kuitenkin tarvitsen kunnon kylmäkäsittelyn, jotta kevät tuntuu keväältä. Kevättä pitää saada odottaa aivan kuin lapset odottavat joulua.

Jonakin vuonna kevät tuli ennen kuin talvi oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Petyin. En saanut tarvitsemaani kylmäkäsittelyä. En saanut myöskään odottaa kevättä. En ehtinyt tuntea kevätkaihoa.

Parasta koko talvessa on se kun aurinko paistaa hangille tai kun aurinko paistaa jouluaaton juhlapöytään. Tai se kun joulukuusi on kannettu pois ja tulee kevätolo. Tekee mieli laittaa pöytään raikas keväinen pöytäliina, vaikka oikeasti on täysi talvi - tai ainakin niin täysi talvi kuin nykyään voi olla.


Sellaiseen pakkaustaituruuteen
ei pysty Ikeakaan!

Olen kevätihminen. On huikeaa kun aurinko paistaa likaisten ikkunoiden läpi ruokapöytään. Tekee mieli kylvää, jos ei muuta niin vihanneskrassia ainakin. Ensimmäiset maasta pilkistävät nuput saavat hihkumaan ilosta. Raparperin taidokkaasti laskostellut lehdet pilkistelevät maasta pyöreissä pakkauksissaan. Sellaiseen pakkaustaituruuteen ei pysty Ikeakaan! Kevät on täynnä iloisia tapaamisia puutarhassa. Into ja Tarmokin ovat jo siellä.

Lapsena oli ihanaa kun sai ensimmäistä kertaa keväällä pukea valkoiset polvisukat ja puolihameen. Pääsi eroon kutittavista sukkahousuista. Kevät tuoksui kasvuturpeelta. Äitienpäiväksi poimittiin valkovuokkoja. Koulussa piirrettiin vahaliiduilla keltaisia narsisseja. Minä en tiennyt millaisia ne ovat kun meillä ei niitä kotona ollut. Ajattelin, että aikuisena haluan narsisseja. Ne tuntuivat ylellisyydeltä.

Keväällä kaikki on vielä mahdollista. Touhua riittää. Leikkaamista. Siistimistä. Istuttamista. Taimiostoksia. Suunnitelmia. Kiirettä.


Sataa ja paistaa
 Aina on hyvä aika
tehdä puutarhapuuhia. 

Olen kesäihminen. Oi, miten paljon olenkaan jo saanut aikaan! Tämähän alkaa näyttää jo puutarhalta. Vielä ehtii vaikka mitä. Puutarha ryöpsähtää kasvuun. Ihanuudet seuraavat toisiaan: iirikset, syreenit, pionit, loistosalviat, päivänliljat...

Sataa ja paistaa. Aina on hyvä aika tehdä puutarhapuuhia. Iltaisin olo on raukea, mutta onnellinen. Iltaisin nukahdan kauniisiin unelmiin uusista istutuksista. Huomenna on taas ihana puutarhapäivä.

Lapsena kesäisin oli aina päivä. En muista, että koskaan olisi ollut yö, vaikka asuimme Etelä-Suomessa. Tehtiin lihapullia kuravellistä ja maitoa kalkkijauhosta ja vedestä. Juostiin sadekuuron aikana ulos hyppimään. Pengottiin ullakolla vanhoja vaatteita ja kuljettiin kylällä hienoina rouvina. Seikkailtiin.


Minulle on aina oikea vuodenaika. Joka aikana tuntuu, että kunpa tämä vuodenaika nyt jatkuisi pitkään. Haluaisi tallettaa sen jotenkin.

On kuitenkin yksi vuodenaika, johon liittyy erityisen suuria tunteita. Se on kevät. Sitä odottaa. Sitä kaipaa. Olen syntynyt maaliskuussa. Siksikö kevät tuntuu aivan erityiseltä?

Tai kun  tarkemmin ajattelee, niin on yksi vuodenaika, jolloin tuntuu, että joka paikka on täynnä kaikkea ihanaa. Se on syksy. Haluaisi jäädä juuri siihen hetkeen kun kurjet huutavat.

Vai onko se sittenkin...

Jutun kuvat ovat vanhasta englannin kirjastani Say it in English 3.


Tämän jutun innoittajana oli Sinella-tyttäreni kysymys lempivuodenajastani. Kiitos ja halaus ihanalle Sinellalle!

Kysy mitä vaan -sarja päättyy tähän. Lämpimät kiitokset kaikille kysyjille ja lukijoille! Minusta oli hauska tehdä tätä sarjaa. Toivottavasti teistä oli kivaa olla mukana.

Lämpimästi tervetuloa, Eeva Viherrin, blogini lukijaksi! Olen tosi iloinen siitä. Toivottavasti viihdyt juttujeni ja kuvieni parissa.

24 kommenttia:

  1. Oi kuinka hauska, ja hyödyllinenkin, postaus. Kevät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nettimartta! Vuodenajat ovat niin suuri rikkaus, että niistä on kiva kirjoittaa. Kevät - mikä ihana aika!!

      Poista
  2. Kesä on ykkönen, kevät tulee vain hiukan jäljessä kakkosena. Samaa mieltä kuitenkin että talvea tarvitaan myös, kevättä ja kesää tuskin osoisi arvostaa samalla tavalla, jos talvea ei olisi. Talvi-ihminen en kuitenkaan osaa olla. Olet onnellisessa asemassa, kun nautit kaikista vuodenajoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, että kevät ja kesä tuntuvat aivan erityisiltä kun ne eivät ole meillä aina. Talvea tarvitaan meillä ainakin myös siihen, että malttaa tehdä muutakin kuin puutarhaa :) Nyt onkin ollut oikea vanhan ajan talvi. On tullut lapsuus mieleen. Tuleekohan sitten kuuma kesä?

      Poista
  3. Olen kevät- ja kesäihminen, osittain syksykin menee vaikka se on haikeaa luopumisen aikaa. Mutta talvi, se ei ole koskaan mun juttu. Voi kun sen yli voisi vaan hypätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et varmasti ole ainoa, joka haluaisi hypätä talven yli. Jotkut hyppäävät lentokoneeseen ja muuttavat lämpimään. :) Onneksi on myös kesäisiä kuvia, jotka ehkä myös piristävät kevät- ja kesäihmisiä. Eikä kevääseen enää ole kuin hujaus...

      Poista
  4. Aivan ihana kirjoitus - kiitos taas tästä!!! Minulle neljä vuodenaikaa on suuri rikkaus, mutta yksi on ylitse muiden - kevät tietenkin! Minulle se alkaa syntymäpäiväni tietämillä helmikuun lopussa. Miten voikin aina hurmaantua keväästä niin perin juurin? Varsinkin kun se "oikea" kevät tulee tänne vasta huhti-toukokuussa. Mutta se valo... innostus... suunnitelmat - ihan kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tita, itsellesi kun luet ja jaksat vieläpä kommentoidakin! Näistä tulee aina niin hyvä mieli.

      Voi tosiaan olla, että syntymäpäivän ajankohta vaikuttaa siihen, että keväässä on erityistä hohtoa. Ja sekin on totta, että kevät ei ole vasta se "oikea kevät", vaan mukava kutkutus alkaa jo valosta. Siihen liittyy niin paljon kaikkea ihanaa!!

      Poista
  5. Ihania nuo kirjan kuvat! Itse jättäisin mielelläni ainakin marraskuun väliin. Kiitos toivotuksista! Viherrin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Viherrin! Minä aina innostun marraskuussa siivoamaan ja tekemään kaikkea muutakin sellaista mitä puutarhakaudella ei ehdi. Eihän se pimeys toki kivaa ole. Auttaisikohan kun vaihtaisi marraskuun nimen pelakuuksi ;)

      Poista
  6. Miten ihana kirjoitus! :) Minä pidän kaikista muista vuodenajoista, paitsi talvesta en perusta. Mutta niinhän se on, että talveakin tarvitaan, jotta luonto ja puutarhuri saavat levätä. Voi olla, että puutarhainnostukseni olisi hyvinkin vähäinen jos joutuisin käymään vuoden ympäri kortteen kanssa iänikuista taistelua...(muistan tosin joskus leutona talvena kitkeneeni rikkaruohoja vielä joulukuun lopulla, hohhoijaa). Talvella on kiva suunnitella ja haaveilla. Ja sitten se tunne kun huomaa valon määrän lisääntyvän ja talven selän taittuneen : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni! On aivan ihanaa saada näin kivaa palautetta!

      Ymmärrän, etteivät kaikki pidä talvesta. Onhan se pimeä ja kylmä, aika märkäkin. Minä varmasti kyllästyisin puutarhahommiin, jos niitä olisi ihan ympäri vuoden. Tai jos nyt en ihan kyllästyisi, niin into laimenisi ainakin. Minä mielelläni unohdan rikat hetkeksi. En edes leutona talvena mene niitä kiskomaan :) Uusin voimin käyn keväällä taas niiden kimppuun.

      Niinpä. Mikä tunne kun valo lisääntyy ja huomaa, että pian on aika käydä toteuttamaan haaveitaan! :)

      Poista
  7. Mukava kirjotus! Mie tykkeen kaikista vuodenajoista! Viljelijänä ollessa kesäkuukaudet ol niin kiire aikoo, aina kuitenkin kerkis nauttii jos sopivasti sato ja ol lämmintä. Talavikkuukauvet tuas on ollu harrastusten aikoo. Suap nähä miten nyt eläkkeellä ruppiin ajattelemaan vuodenajoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Kiva kuulla, että sinäkin nautit kaikista vuodenajoista. On varmasti kiva odotella kesää kun ei ole niin paljon kiireitä tiedossa - tai olikos se niin, että eläkkeellä ne kiireet vasta alkavatkin ;)

      Poista
  8. Kaunisti kirjoitettu jokaisesta vuodenajasta! Minäkin pidän jokaisesta vuodenajasta, kaikissa niissä on hyvät puolensa, mutta kevättä sitä odottaa kuitenkin kaikkein eniten, onhan siitä jo niin piktä aika, kun näkin kukkien kukivan omassa puutarhassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pioni, mukavasta palautteesta! Sinulla näyttää profiilikuva vaihtuneen. Tämä kuva on tosi kiva!

      Niin. Kevät sykähdyttää aina. Onneksi nyt tuli oikea vanhan ajan talvi. Tämän jälkeen "kukkakevät" on varmasti ihan huippua!

      Poista
  9. Minäkin nautin jokaisesta vuodenajasta. Neljä vuodenaikaa on valtavan suuri rikkaus. Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolet, ihan niin kuin kirjoititkin ja luulen ettei sitä osaisi odottaa ja nauttia seuraavasta vuodenajasta, jos meillä ei olisi tämmöistä vuodenkiertoa. Mukava postaus taas ja ihania lapsuusmuistoja ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eerika, taas niin mukavasta kommentistasi!

      Niin juuri. Jos aina olisi leppeä kesäilma, niin siihen varmasti tottuisi ihan liikaa. Sitä pitäisi itsestäänselvyytenä eikä ehkä osaisi arvostaa sitä. Vuodenajat tosiaan ovat suuri rikkaus! Ymmärrän toki heitäkin, jotka jättäisivät ne pimeimmät ja loskaisimmat ajat väliin :)

      Poista
  10. Ei tämä talaviaika nii häävistä oo, mutta pakkohan son kahalata läpitte. Ja torettava on, että parempi sitte lumi ja pikkupakkaane ku räntä ja räpäskäkelit......Kesää orotelles :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, etteivät räntäsateet ole niitä kelejä, joista unelmoidaan :) Monet kaipaavat myös lämpöä - muutakin kuin villasukkia. Nyt on onneksi kaunista eikä kasvienkaan tarvitse kylmissään värjötellä paksun lumen suojissa.

      Poista
  11. :)

    Tuon oppikirjan muistan hyvin:) Paavo Pääkkönen oli meidän koulun rehtori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla! Minä tykkään vieläkin tuosta kirjasta tosi paljon, vaikka on kai se jo vähän vanhanaikainen :)

      Poista
  12. Kiva postaus! Olen samaa mieltä kanssasi, että kaikki vuodenajat ovat mukavia. Se on asenteesta kiinni. Lapsena en pitänyt keväästä ollenkaan, kun alkoi myyntipuutarhan kukkien koulimishommat. Silloin jäi leikkimiset vähemmälle. pidin talvesta, kun sai leikkiä sisällä kotista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Jännä miten eri tavalla olemme kokeneet lapsuuden taimihommat. Minä juuri tykkäsin kaikesta siitä turpeen tuoksusta, styroxisista taimilaatikoista, kasvihuoneen tunnelmasta... Olin niin pieni, että se kaikki oli leikkiä minulle.

      Minustakin kotileikit olivat ihan parhaita. Vieläkin muistan miten kaikista paras kotileikki jäi kesken kun piti lähteä jonnekin :)

      Poista