keskiviikko 20. syyskuuta 2017

KIRSIKAT KAKUSTA

Niin se aika vierähtää. Suomi täyttää sata vuotta, minä täytin keväällä viisikymmentä ja blogini täyttää tänään vuoden.

Sydämelliset kiitokset nimipäiväonnitteluista ja vilkkaasta osallistumisesta arvontaan! Onnea Puutarhurin Majan Minnalle!

On ollut ilahduttavaa saada kommentteja, kannustavaa, innostavaa ja suorastaan liikuttavan ihanaa palautetta jutuista ja kuvista. Monet niistä olen painanut tarkasti sydämeni sopukoihin. Niin painan tämänkin Sirkun kommentin: "Blogisi on huippu, viihdyttävää lukemista ja taitavaa sanan käyttöä, luen sitä kuin iloista kuvakirjaa!" (Sirkku Kukkia ja haaveita -blogista) Tuollaisestahan aivan häkeltyy. Parhaimmat kiitokset kaikille!

Syksyni on sininen. Tarhaiiso kukkii komeasti kainalossaan nuori kuutamohortensia 'Praecox'.

Syntymäpäivän kunniaksi poimin teille kirsikat kakusta. Kokosin blogini parhaat palat vuoden varrelta: mieluisimpia juttujani ja muutamia teidän lukijoiden ihania kommentteja. Olkaapa hyvät!


PUUTARHANI KASVIEN ESITTELYÄ
Puutarhassani asustaa monenlaista väkeä: hienoja rouvia, ihania tätejä, sitkeitä urhoja, pikkuväkeä, nuorisoa ja vaikka mitä. Rakastan näiden juttujen kirjoittamista ja minun onnekseni lukijat ovat myös pitäneet niistä. Minun täytynee esitellä kasvejani vähän rivakammin, sillä nykyisellä tahdilla esittelen niitä vielä 95-vuotiaana.

Maksaako vaivan? -jutussa esittelen maksaruohoja.

Hieno rouva kertoo 'Madame Calot' -pionista.

Naapurin rouva on yksi lempikasveistani, jättipoimulehti.

Pioni-ihminen intoilee tietysti erilaisista pioneista.

Suurperheen äiti on tarina mehitähdistä.

Katseita keräävä poikamies on tarina loistopäivänhattu 'Green Wizzardista'.


Nyt kokoamaan kirjaa tällä tavalla esitellyistä kasveista: tarina vaikuttaa hupsun hauskalta, mutta sisältääkin täysipainoisen paketin asiasta! Voisipa kaiken informaation syöttää näin mehukkaasti pakattuna!  - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista

Aivan hersyvän ihana tarina! - Tita Unelmia ruusuista -blogista

Onpas mukava postaus, piti lukea vielä toisenkin kerran. - Anneli Pihakuiskaajan puutarha -blogista

Näköjään, kun hauskasti kerrot, saat minutkin lukemaan puutarhan kasveista. Täti- ja mekkojutut uppoaa kuin pehmeään voihin! Luen juttujasi aivan innoissaan, kuin joitain kivoja, lasten satuja. Kirja, jonka sinulle lainasin, edusti tylsää, nukuttavaa kerrontaa puutarhan kasveista... - Leena Tuumasta toimeen -blogista


HÖPSÖTTELYOSASTOA
Minulla on loistavat apulaiset: Into, Tarmo, Onni ja Ilona. Ilman heitä puutarhahommistani ei tulisi yhtään mitään. He vilahtelevat jutuissani silloin tällöin.

Into ja Tarmo -juttu esittelee nämä korvaamattomat kaverukset.

Hei, Into ja Tarmo! on eräänä oikein harmaana syyspäivänä kirjoittamani kirje.

Onni kertoo tapaamisestamme varaston ovella.

Ihanaa, että myös lukijani pitävät heistä. Alla muutamia saamiani, sydäntä lämmittäviä kommentteja.








Onneksi Into ja Tarmo taas tupsahtivat teille ja saivat sinut kirjoittamaan tämän innostuneen ja positiivisen postauksen. Kuljeskelin nimittäin juuri harmaassa puutarhassa alavireisenä ja nyt virkistyn, koska Into ja Tarmo saattavat kohta ilmestyä tännekin päin! Kiitos jälleen Pauliina! - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista

Mainio postaus! - Sussi Förmaaki ja puutarha -blogista

Kivat tarinat ilahduttavat erityisesti. Tykkään niin Tarmosta, Innosta, Onnista ja Ilonasta. Eikä varastosikaan hullumpi ole;) Uskomaton suorastaan! En pysty koskaan käsittämään aikaansaannoksiasi. Toisaalta, helppohan sinun on järjestellä, kun on aina neljä kaveria auttamassa. - Leena Tuumasta toimeen -blogista


Into ja Tarmo, kuinka mukavat apulaiset sinulla, vaikkakin vähän omapäisiä... - Sirkku Kukkia & Haaveita -blogista



TÄYTTÄ ASIAA
Aina sentään en satuile ja höpsöttele. Joskus kirjoitan painavaa asiaa tai jaan hyväksi koetun vinkin. Olen iloinen, että jutuista on ollut hyötyä.

En osaa kastella kukkia kertoo puolihydroviljelystä, joka on vähän tunnettu, mutta aivan loistava tapa kasvattaa huonekasveja.

Minun puutarhasalkkuni -jutussa jaan näppärän kantovälineen teko-ohjeen.

Nimikyltit puutarhaan -jutussa kerron oman ratkaisuni tähän monen puutarhaharrastajan visaiseen pulmaan kuinka tehdä säitä kestävät nimikyltit edullisesti.








Olen itsekin kokeillut joskus vuosia sitten vesiviljelyä, mutta tämä puoliksi mullassa ja hydrossa kasvatus on minulle uusi juttu. Kiitos hyvästä ja seikkaperäisestä ohjeistuksesta. - Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista

Täällä viittaa tumpelo, laiska (kasviasioissa), kiireinen ja osaamaton viherpeukalo:) Minä laitoin opeillasi meille yhden kasvin ja se on toista tai kolmatta vuotta .... edelleen hengissä!!!! - Leena Tuumasta toimeen -blogista


Oivallinen vinkki, kiitos. Nyt vain kirpparille lusikkajahtiin. Between Rikkaruohoelämää -blogista


SYYSTUNNELMIA
Maistuu...hmm...syksyltä! välittää syksyisiä tunnelmia ja tunteita.

Jakolaskuja kertoo koukuttavasta syyspuuhastani, perennojen jakamisesta.



Hi-hi kiva postaus, kirjoitat niin mukavalla tyylillä, tykkään! - Minna Mama's Garden -blogista

Sinulla soljuvat sanat niin kauniisti , että kottikärrykin muuttuu taianomaiseksi! - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista

Mukavan kuuloista matematiikkaa totta tosiaan! Minä olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että äitini tehdessä jakotoimituksiaan omassa puutarhassaan, saan usein jakojäännökset omaa perennapenkkiäni kaunistamaan. Näin ollen jakojäännöksetkin saavat paikkansa eikä kenenkään ole vielä tarvinnut ruveta puutarhaansa laventamaan. 😉 Viimeksi viime viikonlopulla sain syysleimulähetyksen. 😊 Kaaru Pieni lintukoto  -blogista


TALVIJUTTUJA
Talvella kirjoitin juttusarjan nimeltä Minun puutarhani aakkoset. Oli mahtavaa, kuinka lukijat lähtivät juttusarjaan mukaan.

Hoh-hoijaa! kuvastaa tunnelmia nukkuessani talviunta.















Kylläpä kirjoitit taas kauniisti. Näitä sinun postauksiasi on niin kiva lukea, sillä kirjoitat kasveista ja puutarhasta ja elämästä yleensä todella taitavasti. Tätäkin lukiessa saatoin tuntea lämpöisen patjan ja tyynyn ja unen maailman ja samalla näin pionit ja havut ja kivimuurin. - Between Rikkaruohoelämää-blogista

Sinulla on upea tyyli kirjoittaa niin mukaansatempaavasti ja löytää vielä näin ihania aiheitakin. Minä täällä luen ja nauran, ja välillä pyyhin kyyneleitäkin, kun menet ja pistät sellaisen kehukierteen liikkeelle, että itkettää. Kiitos Pauliina! - Piia Anneli Aamukastetta puutarhassa -blogista (en saanut tehtyä linkkiä)



KEVÄTTÄ
Kevät on kiireistä aikaa, joten suurimmaksi osaksi tämän puutarhan laittaja möyrii puutarhassa. Jotain silti tulee kirjoiteltuakin.

Se on nyt tätä on kuvapainotteinen juttu kevätpuuhista tällä tantereella.

Sitku -jutusssa pohdin nykyhetkessä elämisen vaikeutta.






Tämä postaus on todellinen Pauliina-esimerkki: positiivinen, iloinen ja humoristinen! Vaikka jäätyy luita ja ytimiä myöten, säkkikangashuput sulautuvat kauniisti ... aina lukiessani tarinoitasi tulen hyvälle tuulelle. Tämä kaikki on totta, kaikki ihana on tulossa ja nyt on tämä hetki - vain nyt! Kiitos taas Pauliina! - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista


KESÄ PUUTARHASSA
Puutarhassani paistaa aina aurinko - välillä vain pilvet ovat edessä. Puutarhaintoilijan blogi päivittyy kesällä harvakseltaan - sattuneesta syystä. Sataa tai paistaa, olen yleensä puutarhassa. Tietokoneen äärellä käyn vain hetken lepuuttamassa kivistävää selkääni.

Täyttä elämää kertoo puutarhurin arjesta ja juhlasta.

On ilmoja pidellyt -jutussa olen pohdiskellut kesäsäätä.


Kauniita kesäkuvia♥ Sadepisarat Pionin lehdellä sopisi vaikka postikortiksi,niin hieno kuva:) - Päden paja samannimisestä blogista

Sinulla on upean optimistinen asenne ihan kaikenlaiseen säähän. - Between Rikkaruohoelämää-blogista




KANALAKUULUMISIA
Silloin tällöin kirjoittelen kanoistamme ja muistakin lemmikeistämme, jotka täydentävät maalaisidyllin.


Raasusta ritariksi kertoo kukkomme, Viuhtin, monivaiheisen tarinan viilentyneestä munasta kanalan herrasmieheksi.

Uutisia sisältää keväisiä kanalakuulumisia.






Nämä kanapostaukset ovat suosikkejani. - Reetta Kasvin paikka -blogista


Hellyttävä tarina ihanasta Viuhtista. - Cheri Autuas olo -blogista




PARISUHDE JA PERHE
Olen varsinainen puutarhahullu. Onneksi mieheni ymmärtää tämän hulluuden ja jopa nauttii siitä.

Mitä vaisto sanoo? kuvaa puutarhahullun arkielämän sattumuksia.

Rakkautta kanalan ovella kertoo rakkaudesta, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Remontiikkaa -jutussa vastaan kuvitteelliseen kysymykseen "Onko puutarhahullulla muuta elämää?".

Lapsista en kirjoittele kovin usein, mutta joskus sentään. Puutarha-aiheisia lasten juttuja olen koonnut juttuun Tarinaa kasvismaalta.







Ihanaa, aivan ihanaa! - Pionihullunpäiväkirja blogista nimeltä Pionihullun päiväkirja

Herttainen tarina ja ihan oikeasta elämästä! - Pirkko Vaarin torpan puutarha -blogista


Tulin kurkistamaan blogiasi ja jäin heti koukkuun, niin ihana postaus! - Mari Puutarhurin elämää -blogista

Sun blogiasi on ihana lukea! Kääks, täällä viettää aikaa ihan liikaakin :). Uutta päivitystä odottaa aina kuin joulua: mitäköhän ihanaa siellä tällä kertaa on. - Sini Kasvihormoni-blogista

Aivan ihana postaus <3 Ja noista kuvista tulee tosi hyvälle tuulelle <3 Maatiaiskanasen Elämää samannimisestä blogista


Antoisia lukuhetkiä! Mielelläni luen kommentteja myös vanhoihin jutttuihin :).

On hauskaa jatkaa kanssanne puutarhahöpsöydellä höystettyä arkea. Toivottavasti viihdytte blogissani edelleen. :)

 Hyvää syksyä kaikille!

ONNEA PUUTARHURIN MAJAN MINNALLE!

Tänään on blogini syntymäpäivä ja sen kunniaksi arvoin Laura Ashleyn puutarhasetin.

Sydämelliset kiitokset nimipäiväonnitteluista! Niinhän se on, että vieraat tekevät juhlan. Ihanaa kun niin moni osallistui arvontaan ja sillä tavalla juhlisti blogini siirtymistä vauvasta taaperoikään.

Sain kirjoittaa 61 numerolappua ja olen hyvin iloinen siitä. En olisi ikinä uskonut, että osallistujia tulee niin paljon. Kiitos kaikille osallistujille! Kiitos myös kaikille teille, jotka liityitte blogini lukijoiksi! Toivottavasti voin ilahduttaa teitä jutuillani ja kuvillani.

Arvonnassa oli pientä positiivista ongelmaa. Ensimmäisenä iltana moni osallistui yhtä aikaa, jolloin tekniikka ei pysynyt perässä. Kommentit eivät päivittyneet riittävän nopeasti, jolloin muutamille tuli samoja järjestysnumeroita. Korjasin asian lopuksi, joten siitäkin selvittiin.

Kirjoitin numerot lapuille ja taittelin ne kukkaruukkuun. Sekoitin tietysti hyvin. Kuopukseni sai tärkeän tehtävän ja nosti ruukusta lapun. Tapahtumaa oli nojatuolin alla valvomassa perhoskoira Rose.

Onnea Puutarhurin Majan Minnalle!


Minna pitää tulppaaneista, joten lähetän onnitteluni tämän tulppaanin kera. Ole hyvä!

Voi, miten mielelläni postittaisin palkinnon kaikille osallistujille, mutta tällä kertaa paketti lähtee siis Minnalle!

Kiitos vielä kerran kaikille! Ehkä ensi vuonna sitten juhlitaan taas :)

maanantai 18. syyskuuta 2017

NYT JÄNNITTÄÄ

Arvontaan ehtii vielä osallistua - tänään tai huomenna.
P.S. Arvonta on päättynyt. Ehkä ensi vuonna ehtii sitten taas.

Palkintona on Laura Ashleyn puutarhatarvikkeita.

Kun perustin blogini, lapset alkoivat miettiä paljonko voisin saada seuraajia. – Jos minulla ikimaailmassa on sata lukijaa, lupaan teille niin paljon jäätelöä kuin vain jaksatte syödä, heitin. – Saatte syödä niin paljon, että napa ritisee, kuten mummoystäväni sanoi minulle lapsena tarjotessaan syötävää, jatkoin.

Nyt tuo maaginen raja on ihan hilkulla. Jännittää, joudunko ostamaan jäätelöt jo blogini syntymäpäiväksi, joka on keskiviikkona. Jännittää myös kuka on tuo sadas lukija.

Olemme vähentäneet sokerin syöntiä niin, että jäätelö on perheessämme harvinaista herkkua. Lupaus on kuitenkin lupaus eikä toki yksi sokeripäivä maata kaada.

Jätimme sokerin melkein kokonaan pois lapsen korvaongelman vuoksi. Hänellä oli pitkäaikainen ja vaikea tulehdus, joka puolestaan aiheutti lisäpulmia korvassa. Koska sokeri on bakteereille hyvää ravintoa, päätimme jättää ne pikku ilkimykset ilman ruokaa.

Tähän asti homma on toiminut hyvin. Korvan leikannut lääkäri totesi, että yllättäen tulehdusta ei näkynyt. Jatkamme sokerittomalla linjalla, ettei tulehdus pääsisi uusiutumaan. On muuten taas leikkaus edessä. No, eihän se pelkästään sokerista johdu, mutta ei sokerin jättämisestä haittaakaan ole.

Valmiiksi lohkottujen hedelmien ja vihannesten menekki on taattu niin juhlissa kuin arkenakin.

Kaikkien maku on muuttunut niin, että makea maistuu paljon makeammalta kuin ennen. Esimerkiksi syntymäpäiville olemme löytäneet paljon uusia herkkuja entisten karkkien, keksien ja limppareiden sijaan. Lapset ovat yllätyksekseni pyytäneet, että pidetään seuraavallakin kerralla sokerittomat synttärit. On paljon kivempaa kun ei tule ällö olo.

Meillä onkin maaliskuun jälkeen syöty vesimelonia, dippivihanneksia ja hedelmiä ihan huikeita määriä. Mahtoi myyjää ihmetyttää kun kassahihnalla oli seitsemän vesimelonia - joka lapselle omansa ja lisäksi yksi salaattiin.

Limpparin sijaan laimennamme tuoremehua kivennäisvedellä. Kotitekoisen jäätelön makeutamme banaanilla tai taateleilla. Minä nautin kun tuulihattujen täytteenä on marjoja ja banaania. Omien pensaiden marjat pakastimme kokonaisina, niin maistuvat ilman sokeria.

Pidämme patonkikekkereitä, jolloin uunilämpimän kokojyväpatongin väliin laitetaan paljon täytteitä. Lapset pyöräyttävät smoothiet marjoista ja vihanneksista. Teemme usein salaatteja, joista nauttii koko perhe. Kun sokeriherkkuja ei kotona näy, niitä ei edes muista kaivata.

Gladiolus 'Green Star' Sinulle, lukijani!

Lopuksi asiasta ihan toiseen - ystävyyteen. Ystävyys on vastavuoroista. Minä pidän siitä, että blogiystävyyskin on sellaista. Minusta on hienoa kun tiedän millaiset ihmiset juttujani lukevat. On kiva tietää heidänkin kuulumisiaan. Tiedän monet nimeltä ja sekin on mukavaa. Toki lukijanani saa olla ihan anonyymistikin ilman mitään vastavuoroisuuden velvoitteita. Sekin lämmittää mieltäni, että tiedän ihmisten lukevan blogiani.

Hyvä lukijani, jos sinulla on oma blogi ja en ole vielä lukijasi, vinkkaa siitä minulle. Kaikkien blogeja en ehkä tiedä. Liityn mielelläni lukijaksesi. Pysyn sitten kärryillä sinunkin kuulumisistasi, vaikka itse en aina ehtisikään kommentoimaan enkä aina ihan kaikkia juttuja lukemaan.

Nanna, Tarja Parasta aikaa -blogista ja Blogit.fi:n lukijat, lämpimästi tervetuloa blogini lukijoiksi!
Toivottavasti viihdytte täällä :)

Palataan :)

lauantai 16. syyskuuta 2017

TARINAA KASVISMAALTA

Vuosia sitten kolmivuotias lapseni "luki" kirjasta sadun, joka sai ilmeisesti vaikutteita äidin puutarhaharrastuksesta.

- Puput loikkivat kasvismaan toisella puolella. Puutarha on aloitettu toiselta puolelta. Tattarit kypsyy autotien puolella. Puput loikkivat, hyppelevät. Nurmikot kypsyvät silloin tällöin kasvismaalla. Silloin tällöin puput loikkivat jalanjäljissään katon tiellä. Nuuskamuikkunen aloitti silmäpuutarhan kun kasvismaa oli täynnä ja puput loikkivat puutarhan jäljissään.

On onni, että olen saanut merkittyä muistiin tuon suurenmoisen verbaalisen tuotoksen. Satu ei ehkä avaudu kokonaan ensimmäisellä kerralla, mutta sadusta riittää ammennettavaa pitkäksi aikaa. Sellaisiahan hyvät tarinat ovat. 

Harvennusporkkanat ovat muidenkin kuin pupujen herkkua.

Sama poika kertoi alkavansa isona viljelemään porkkanoita ja nakkeja. Nakkeja voisi sitten kerätä suoraan puusta, kasvavat kuulemma siemenistä.

Ideahan on hyvin innovatiivinen ja pitkälle kehitelty, joten mielenkiinnolla jäämme odottelemaan. Tällä hetkellä tosin näyttää vähän huonolta, sillä pojan käsissä eivät niinkään rapise siemenpussit. Kädet ovat mustana öljystä. Mopot pärisevät. Pojan kulkiessa ilmassa leijuu omaleimainen bensan ja öljyn tuoksu.

Tuo bensan ja öljyn tuoksu sekä mopon varaosien sekamelska tosin on ollut ennakoitavissa jo vuosia sitten. Tuolloin isosisko luetteli kauniita asioita. - Kukat ovat kauniita, puut ovat kauniita, hän aloitti. - Moottoipyöät kauniit, Meesut (Mersut) kauniit, pikkuveli jatkoi.

Sitruunamelikukka (sitruunamelissa)

Esikoiseni, tuolloin 3 ½ vuotta, leikki Playmobil-puutarhalla. - Nää on kukkakaaleja ja nämä isot on puukaaleja, hän jutteli ja asetteli kukkakaalit ja muut kasvit penkkiin.

Meidän kukkakaalikokeilumme ei aivan onnistunut ensimmäisellä kerralla.

Lapset kaivelivat multaa, johon oli sekoitettu kompostoitunutta hevosenlantaa. Joku kohta oli sekoittunut huonosti ja lapset huomasivat siinä olevan hevosen lantaa. Kuusivuotias löysi muuta pehmeämmän kohdan. - Hevonen on ripuloinu, hän sanoi tietävänä.

Lasten ollessa pieniä puutarhahommien tekeminen ei aina ollut ihan helppoa. Isommat viihtyivät kyllä, mutta nuorimmainen oli mielellään äidin helmoissa. Omat puuhat keskeytyivät vähän väliä. 

Meille oli tuotu korkea multakasa. Multakasa kiehtoi kaikkia lapsia, mutta en antanut heidän kiipeillä kasassa. Yksi poikkeus asiaan kuitenkin oli: kolmivuotias kuopus sai kiivetä sen päälle, jotta viihtyisi edes hetken. 

Hän kysyi miksi toiset eivät saa kiipeillä kasassa. – Pienet lapset, jotka ei ymmärrä, saa kiivetä multakasan päälle, keksin hätäpäissäni typerän selityksen. Kuopus olisi halunnut, että hänen suuresti ihailemansa Tuomas olisi tullut hänen kanssaan kasan päälle leikkimään. – Tuomas sanoi, ettei se yleensä ymmärrä, kuopus selitti. Lupaa Tuomakselle ei herunut. Yhdeksänvuotiasta Tuomasta hymyilytti.

Isompana lapset keksivät tekemistä yllin kyllin. Tässä nelivuotias pelaa autotallin perustusten päällä. Mailana on harja ja kiekkona styrox-pyörylä. 


Tervetuloa blogini lukijoiksi, Teija Hämäläinen, Birgit Bikken pilttuu -blogista, Minna Auranen Puutarhurin maja -blogista, Sanna, Beate blogista Varjoista valoon, Tiina S, Tanja Dahlström, Riiti T, Sallikka ja Sirkkuli sekä ne Blogit.fi:n lukijat, joita en edes tiedä! Olen tosi iloinen teistä jokaisesta. Toivottavasti saatte iloa jutuistani ja kuvistani.

Hyvää syksyä kaikille!

tiistai 12. syyskuuta 2017

PALJON ONNEA MEILLE KAIKILLE!

Tänään nimipäiväänsä viettävät Valma, Vilja ja Kukka & Kaali. Paljon onnea meille kaikille!

Pioni-ihminen valitsee onnittelukorttiin tietysti lempikukkansa. Pioni 'Angel Cheek' on kauneimmillaan heinäkuun alussa.

Vuosi sitten rekrytoin jäätelökekkereiden voimalla lapsemme keksimään nimeä blogilleni. Yksi kirjoitti paperille runsaan määrän nimiä, jotka kuulostivat mukavan runollisilta: Lempiruusu, Pihan puut, Pikku kukka... Toinen harkitsi ehdotuksensa tarkasti ja antoi niitä vain yhden: Punajuuresta puutarhuriin. Joku keksi nimiehdotuksia vuolaasti. Nimet olivat ytimekkäitä, kuten Kevätsiivo, Hyvä piha, Oma piha, Kukkakaali...

 Kukkakaali - siinä se on, hoksasin.  Siis Kukka & Kaali, tuumiskelin. Kukka edustaa puutarhani kukkarunsautta, nykyistä ja/tai haaveissa siintelevää. Kaali edustaa hyötykasvillisuutta, jota myöskin haluan vaalia puutarhassani. Ennen vanhaan kaikkia kasvimaita sanottiin kaalimaiksi kasvoipa niissä sitten mitä tahansa syötävää. Kaali sopii siis oikein hyvin edustamaan hyötykasvejani huolimatta siitä, että olen kasvattanut kukkakaalia vain kerran ja silloinkin huonoin tuloksin.

Kukkia ja...

... hyötykasveja.

Punajuuresta puutarhuriin olisi ollut myös hyvä nimi, ja se valittiin blogini sloganiksi. Sanapari tiivistää hyvin blogini sisällön. Bloggaan niin kasveista kuin omista ajatuksistanikin sikäli kuin ne jollain tavalla liittyvät puutarhaan.

Täytyy tunnustaa, etten koskaan ole kasvattanut punajuurta. Haaveilen siitä toki joka vuosi. Lupaan kertoa heti kun saan poimia ensimmäiset punajuuren lehdet salaattiin. En ole ammatiltani puutarhuri, innokas harrastelija vain, oman puutarhani päätarhuri. Juttuni polveilevat persiljasta perheenjäseniin, parsasta parisuhteeseen, leinikeistä lemmikkieläimiin ja kaunokaisista kanoihin.

Nimikilpailun voittaja, tuolloin 7-vuotias kuopuksemme, sai  tehdä jäätelöannoksensa ensin. Myös muut saivat syödä jäätelöä niin paljon kuin jaksoivat  kerrankin. Se kuului työsopimukseen.

Ja arvatkaas mitä  blogini 1-vuotissyntymäpäivä on aivan tuossa tuokiossa ja juhlistan sitä arvonnalla. Arvonta alkaa juuri nyt ja kestää syntymäpäivään asti. Toisin sanoen sinulla on aikaa osallistua arvontaan 19. syyskuuta klo 24.00 asti. Blogin syntymäpäivänä arvon voittajan.

Palkinnoksi ostin ihastuttavan puutarhatyökalusetin. Setti on niin kaunis, että minun piti ostaa sellainen itsellenikin  blogin syntymäpäivälahjaksi :)

Laura Ashleyn puutarhasettiin kuuluu istutuslapio,  näppärä pieni talikko, puutarhasakset ja käsineet, jotka ovat nahkaa ja kangasta. Kuva on otettu varastossani, joten sinkkiämpärit ovat vain rekvisiittaa. 

Arvontaan pääset tästä. Kerro lempikasvisi ja osallistu!
P.S. Arvonta on päättynyt. Ehkä ensi vuonna arvotaan taas jotakin kivaa.

ARVONTA (PÄÄTTYNYT)

Blogini nimi- ja syntymäpäivien kunniaksi järjestän arvonnan. Nimipäivästä kerron jutussa Paljon onnea meille kaikille!.

Osallistu arvontaan tämän postauksen kommenttikentässä. Voittona on Laura Ashleyn puutarhatyökalusetti, jonka ostin ihan tätä varten.

Neliosaiseen settiin kuuluvat metallinen istutuslapio, pikku talikko ja puutarhasakset. Työvälineiden kädensijat ovat puuta. Lisäksi pakettiin kuuluvat puutarhakäsineet, jotka ovat nahkaa ja kangasta.

Jokainen saa yhden arvan olipa lukijani tai ei. Toki tänään voit liittyä lukijaksi aivan ilmaiseksi. Ei se tosin muinakaan päivinä mitään maksa, korkeintaan vaivan. Blogin alaosasta saat vinkkiä liittymiseen, ellei se onnistu pelkästään sivupalkissa olevaa Lue-nappulaa napsauttamalla.

Blogit.fi on nyt uusi kiva ja helppo tapa liittyä lukijaksi. Kuvapalkkia napsauttamalla pääsee liittymään eikä tarvita mitään Google-tilejä. Jos koneesi ei jostain syystä näytä kuvapalkkia etusivun oikeassa reunassa, mene Blogit.fi -sivustolle tästä linkistä. Napsauta Kukka & Kaalin Seuraa-nappulaa. Siinä kaikki. Helppoa kuin heinän teko!

Palkinnon postitan vain Suomeen.

Arvonta päättyy 19.9.2017 klo 24.00. Arvonnan voittajan kerron blogini syntymäpäivänä syyskuun 20. päivänä.


Kirjoita kommenttikenttään itsellesi järjestysnumero ja lempikasvisi.

Ymmärrän huolesi. Tehtävä on vaikea, ehkä jopa mahdoton, sillä ihania kasveja on niin paljon. Ei auta, arvonnan säännöt ovat tiukat ;). Onneksi sen lisäksi saat kirjoittaa mitä vain. Voit esimerkiksi kertoa, miksi valitsit juuri tuon kasvin kaikkien 836 lempikasvisi joukosta tai miksi tuo kyseinen kasvi miellyttää sinua juuri tänään tai miksi tuo kasvi pälkähti päähäsi juuri nyt.

Muista se järjestysnumero, sillä teen arvontalaput numeroilla. Säästän nimien kirjoittamisen vaivan :). Anonyymien pitäisi laittaa joko sähköpostiosoitteensa tai nimimerkki ja lähettää sähköpostiosoite minun sähköpostiini isopahkala@leikiten.fi.

Setti on kuvattu varastossani, josta kirjoittelin otsikolla Onni. Sinkkiämpärit ovat siis vain rekvisiittaa. 

Onnea arvontaan!

lauantai 9. syyskuuta 2017

SINISEN POJAN TARINA

Syysleimu 'Blue Boy' kukkii pitkästä aikaa. Tuo Sininen Poika on nuorimman tyttäreni valinta. Olimme menossa sukulaisen syntymäpäiville Vantaalle ja matkan varrella poikkesimme suurella puutarhalla. Puutarhaintoilijan paratiisin ohi ei kerta kaikkiaan voi ajaa noin vain. Olin luvannut lapsille, että jos matka menisi hyvin, jokainen saisi valita uuteen puutarhaamme jonkin kasvin, mieluiten monivuotisen. 

Tuolloin kuusivuotias tyttö halusi pehmeän kukan. Tuo vaaleanlila syysleimu ei ollut kukassa, mutta näytti kuvassa pehmeältä. Se oli paras kaikkien satojen vaihtoehtojen joukosta.

'Blue Boy' kasvaa meillä puolivarjossa ja aloittaa kukinnan syysleimuista viimeisenä. Joka vuosi se ei ole ehtinyt kukkaan, joten suunnittelen sen siiirtämistä aurinkoisempaan paikkaan.

Toinen lapsista valitsi heinän. Hän pitää kaikista heinämäisistä kasveista, esimerkiksi päivänliljoista. Kolmas olisi halunnut hopeakuusen, mutta ihastui punertavaan mehitähteen kun puita ja pensaita ei tällä kertaa saanut valita. Neljännelle vaihtoehtoja meinasi olla liian paljon, mutta hän päätyi ruiskaunokkiin, vaikka se onkin pääosin yksivuotinen. Nuorin, nelivuotias, oli jo ennen matkalle lähtöä valinnut kukakseen lupiinin (hillitysti leviävän) ja lempikukan toivossa matkusti kiukuttelematta. Hän on aina ihaillut lupiineja maanteiden varsilla.

Ennen kukintaa 'Blue Boy' on helppo erottaa muista syysleimuista sen tummanpunertavien ylimpien lehtien perusteella.

Muistan erään reissun samalle puutarhalle seitsemän vuotta sitten. Olin silloinkin luvannut kaikille lapsille oman kasvin.

Tuolloin seitsenvuotias poikamme kierteli suurella puutarhalla keskittyneesti yksin. Toiset lapset juoksivat vähän väliä näyttämässä minulle ja toisilleen suosikkejaan, jotka vaihtuivat tiuhaan satojen vaihtoehtojen äärellä. Poika kierteli ja lopulta esitteli pitkän harkinnan tuloksena suosikkinsa hopeapoppelin. 

Valinta oli liikuttavan varma. Niinpä tämä suureksi kasvava, hopealehtinen ja kaunis, mutta hieman ongelmallinen puu matkusti meille asuntovaunun lattialla. Ongelmallista poppelissa on se, että voimakas puu tukkii salaojia ja tahmeat siemenet voivat kulkeutua jaloissa sisälle asti.

Valitsimme puulle sopivan paikan nurmikolta tontin kulmasta, jossa se saisi vapaasti levittää juurensa ja siemenensä ilman haittaa. Juurivesat tulisi leikattua yhtä aikaa nurmikon kanssa.

Puu kasvoi nopeasti suureksi ja komeaksi. Silloin tällöin ajamme entisen puutarhamme ohi ja ihailemme tätä kaunista puuta. Sen hopeiset oksat kaartuvat nurmikon ylle aivan kuin kutsuen kahvikupposelle puun alle.

Nyt puun istuttaja on neljätoistavuotias. Harmi, että hänen nimikkopuunsa jäi meidän muutettuamme uuteen kotiin.

En malta olla kertomatta pikku juttua tästä poppelin valinneesta pojasta. Veljekset - seitsen- ja kahdeksanvuotiaat - olivat kaivaneet pitkään myyrän koloa pellolla. Olivat toivoneet näkevänsä myyrän. Isoveli sanoi heidän oikeastaan nähneenkin jo sen myyrän. – Mä näin pelkät viikset, pikkuveli sanoi.

maanantai 4. syyskuuta 2017

SATAVIISIKYMMENTÄ LUSIKKAA

Tällä kimpulla mies saa puutarhahöperön vaimon niin onnelliseksi, että vaimo antaa vaikka kuun taivaalta, jos mies hoksaa sitä pyytää.

Minulla on huono muisti. Se tekee ihmisen onnelliseksi. Ei esimerkiksi muista kaikkia talven aikana menehtyneitä kasveja tai edellisen kesän takapakkeja.

Usein silti haaveilen, että muistaisin paremmin. Voi, kunpa muistaisin mitä mummoni puutarhassa kasvoi! Olisi myös kiva muistaa ne lajit ja lajikkeet, joita omassa puutarhassani nyt kasvaa.

Minun on turvauduttava muistiinpanoihin, tiedostoihin ja nimikyltteihin. Tarvitsen nimikylttejä, jotta minun ei tarvitse juosta tietokoneen ääreen tarkistamaan mikä uusista pioneistani on nupuillaan tai missä on se oikean värinen syysleimu keväällä siirrettäväksi. Ja nimethän ovat tärkeitä, totta kai. On hauskaa tietää minkä nimistä porukkaa puutarhassani asuu.

Löysin kirpputorilta sataviisikymmentä lusikkaa. Niillä saan nimettyä jo melkein puolet kasveistani. 


Mieheni lupasi lyödä lusikoiden pesät lecalla litteiksi. Saan kirjoitettua niihin nimet maalitussilla. Sellainen nimikyltti kestää tuulet ja tuiskut.

Lusikat ovat yllättävän tukevia. Ne eivät ihan heppoisesta lyönnistä tule miksikään. Tarvitaan voimaa ja sitkeyttä. En jätä hyödyntämättä tilaisuutta tehdä aviomies onnelliseksi: mies tulee onnelliseksi kun saa tehdä tällaisen palveluksen vaimolleen.

Olen tasa-arvon kannattaja – ihan oikeasti. Minusta tässä tasa-arvo toteutuu juuri ihanteellisella tavalla: molemmat tulevat onnellisiksi. Mies saa näyttää voimaansa ja taitoansa ja minä saan hienot kylttien pohjat valmiina eteen. En pistä pahakseni!

Kirjoitin nimen maalitussilla, jonka kärki on 1.0 mm.

Sinkkuna piikkailin betonilattioita auki, hoidin hevoseni, vuoheni, kissani ja koirani, ripustin seinään tauluni ja niin edelleen. Täytyy tunnustaa, että tunsin itseni jotenkin vaivautuneeksi kun mies suurieleisesti avasi oven minulle. Ajattelin, että osaan avata oven itsekin. 

Nyt nautin kun mies suurieleisesti avaa minulle oven. Miksi en nauttisi kun mies hykertelee onnesta saadessaan tehdä palveluksen Prinsessalleen. 

Olen oppinut pyytämään miehen apua. Ihan sen takia, että se lisää molempien onnellisuutta. Kahdeksantoista avioliittovuoden aikana olen oppinut, että nainen haluaa naulakon seinään siksi, että lasten vaatteet on helppo ripustaa siihen. Mies poraa naulakon seinään siksi, että vaimo tulee siitä onnelliseksi.

Avain avio-onneen on hyvin simppeli: anna miehen tehdä vaimo onnelliseksi.

Olen kuullut aika monta tarinaa siitä, ettei mies osallistu kotitöihin. Mies ei vaan yksinkertaisesti näe, että viimeistä puhdasta lautasta viedään. Niin se vain on. Mies kyllä siivoaa koko tiskipöydän, kunhan vain vaimo hoksaa pyytää. Kun vaimo sitten hymyilee kiitokseksi, halaa tai suikkaa suukon, mies kysyy mitä muuta hän voisi tehdä Prinsessansa hyväksi. Tässä vaiheessa ei kannata lähteä miettimään pitääkö vaimon kiittää siitä, että mies tekee perheen yhteisiä töitä. Totta kai voi kiittää. Se ei mitään maksa ja molemmat tulevat onnellisiksi.

Nimikylttien työohjeen löydät täältä.

Tervetuloa, Maatiaiskanasen elämää, blogini lukijoiden suurenmoiseen joukkoon! Toivottavasti viihdyt.

NIMIKYLTIT PUUTARHAAN

Luotettavat nimikyltit puutarhassa ovat tarpeen. Petyin kun olin syksyllä kirjoittanut vedenpitävällä tussilla huolellisesti kylvösten nimet muovitikkuihin ja keväällä tikut näyttivät kuin uusilta - ei merkin merkkiä, josta olisin voinut edes arvailla nimeä. Puutikkuihin lyijykynällä kirjoittamani nimet olivat kyllä tallessa, mutta suttuisia ja tikkujen päät olivat alkaneet jo maatua. 

Lusikkaidean löysin netistä, ulkomaisilta sivuilta. Siellä nimet kehotettiin kaivertamaan metalliin jollakin koneella. Koska minulla ei tuollaista kaiverruskonetta ole, sain idean käyttää maalitussia. Maalitussi on toiminut hyvin. Kylttini ovat olleet puutarhassa nyt vuoden ympäri eivätkä ole tänä aikana menneet miksikään. Itse asiassa maalitussi tarttuu niin tiukasti, että kirjoitusvirheiden poistaminen saattaa olla työlästä. Itse kirjoitin tekstin kahteen kertaan päällekkäin, mutta yksikin kerta saattaisi riittää.


Näin teet kestävät nimikyltit puutarhaan


Tarvikkeet:
  • isoja lusikoita
  • maalitussi, kärjen paksuus 1,0 mm (askartelukaupasta)
  • leca
  • tukeva alusta, esimerkiksi alasin tai tasainen kivi
  • mahdollisesti myös maalarinteippiä ja tärpättiä sekä vanulappuja tai vastaavaa
  • voimaa ja kärsivällisyyttä tai Avuliaan Aatun apua 

Kukapa ei ilahtuisi kimpusta litteäksi lyötyjä lusikoita?

  1. Valitse alusta huolellisesti, sillä esimerkiksi tiili hajoaa voimakkaasta lyönnistä.
  2. Aseta lusikka alustalle kupera puoli ylöspäin. Lyö lusikan pesä litteäksi lecalla. Työ vaatii voimaa, mutta yleensä pesä oikenee kun lyö useita kertoja. Lusikoissa on eroja, jotkut oikenevat toisia helpommin.
  3. Kirjoita tasaiseen lusikkaan kasvin nimi maalitussilla. Ravista tussi hyvin ja paina terää aluksi alustaa vasten, jotta saat tasaisen jäljen. Kokeile tehdä viivaa vaikkapa lusikan varteen, josta se ei lopulta näy. Käytä maalarinteippiä apuna, jos tarvitset apua nimen kirjoittamisessa suoraan. Halutessasi erittäin kestävän jäljen, kirjoita teksti kaksi kertaa päällekkäin.
  4. Jos teet kirjoitusvirheen, poista maali tärpätin ja vanulapun avulla.

Tällainen nimikylttti ei hyppää silmille ja hoitaa tehtävänsä kiitettävästi.



Kaunis veitsi toimii nimikylttinä yhtä hyvin, mutta kirjoitustilaa on valitettavan vähän.


Jos haluat lukea juttuni nimikyltteihin liittyen, klikkaa tästä. Jutun otsikko on Sataviisikymmentä lusikkaa.

torstai 31. elokuuta 2017

KATSEITA KERÄÄVÄ POIKAMIES

Puutarhassani asustaa komea nuori mies. Hän käyttää vihreitä, leveälahkeisia housuja ja tummanruskeaa hattua. Muistan nähneeni samanlaisen pyöreämuotoisen lierihatun Pekka Puupäällä. Pekan hattua koristaa yksi kukka, mutta tämän komistuksen hatussa on toisinaan keltainen kukkanauha.


Tiedän hänen nimensä – Rudbeckia occidentalis ’Green Wizzard’, loisto- tai mustapäivänhatuksikin häntä kutsutaan – mutta muuten tunnen häntä melko vähän. Hän karttaa julkisuutta. Netistä en löytänyt juuri mitään tietoa hänen nimellään, joitakin huhupuheita vain.

Sen tiedän, että tämä Vihreä Velho mielellään paistattelee päivää auringossa. Kukoistaa erityisesti elo-lokakuussa. Huhutaan, että hänen pituutensa olisi 60 tai 125 cm. Näyttää siltä, että puutarhani yksilö jää varmaan jonnekin tuohon 60 ja 125 cm väliin. Pitkiä serkkuja hänellä kyllä on, jopa parimetrisiä. Olen nähnyt heitä Porissa, Taimimoision puutarhassa.  


En oikein päässyt selvyyteen millaisesta paikasta hän pitää, mutta ajattelin tarjota hänelle läpäisevän, tavallisen puutarhamaan. Sellaisesta paikastahan moni haaveilee. Hänen sukulaisensa - ne kukkahattutädit, päivänhatut – pitävät tuoreesta maasta, mutta mistäpä tuota lopulta tietää mistä kukin tykkää.

Nuorukainen asuu puutarhassamme nyt kolmatta kesää. Oli tosi reipas jo heti alusta asti. Kasvoi nopeasti ryhdikkääksi. Arvelin hänen kasvavan suureksi ja komeaksi, mutta täytyy sanoa, että vähän lyhyenpuoleinen hän on. Hyvännäköinen toki. Ei kaikkien tarvitse olla pitkiä ja raamikkaita.

Loistopäivänhattu 'Green Wizzard' ylhäisessä yksinäisyydessään uudessa penkissä.

Myöhemmin hän alkoi vähän retkahdella. Ei, ei nyt mitenkään pahasti, mutta kuitenkin. Huomasin hänen kaipaavan seuraa – muutakin kuin joka paikkaan tunkevien peltokortteiden seuraa. Maahumalan seura on toki ok, mutta ei hänestä tarpeen tullen tukea ole. En oikein tiedä mitä tekisin. Tuntuu, etten tunne häntä vielä riittävän hyvin, jotta voisin olla avuksi.

Alun perin tapasin hänet Porissa, Paratiisin taimitarhalla. Tapasin siellä myös pörröistä, vaaleanpunaista mohairvillapaitaa käyttävän syysmaksaruohon nimeltä ’Brillant’. Istutin heidät naapuruksiksi puutarhaani. Ajattelin, että heistä tulisi komea pari. Harvoinpa tuollaiset toisten, hyvää tarkoittavien ulkopuolisten yritykset onnistuvat. Niinhän tässäkin kävi, että 'Brillant' otti ja kuoli heti seuraavana talvena. Loistopäivänhattu jäi yksin.

Poikamiehenä näyttää elelevän. En ole viitsinyt perheen perustamisaikeista kysellä. Kaikella on aikansa. Eikä siinä mitään – ei kaikkien tarvitse perustaa perhettä ja saada lapsia. Hänellä on tärkeä paikkansa puutarhassani juuri sellaisena kuin hän on. Jos perhettä aikanaan tulee, niin kaikin mokomin.

Eletään ja katsotaan mitä vastaan tulee. Elämä on yllätyksiä täynnä.

Luin, että päivänhatut ovat hyviä, kestäviä leikkokukkia. Ne sopivat myös kuivakukiksi. Olen varma, että tämä hattupää olisi kukkakimpussa kuin piste i:n päällä.


Rudbeckia occidentalis ’Green Wizzard’

KUKAT: tummanruskeita, kukkii elo-lokakuussa 

KORKEUS: 60 -150 cm (tietolähteestä riippuen)

KASVUPAIKKA: aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka


HOITO: helppohoitoinen


Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Jaana Pihapiian tontilla -blogista! Toivottavasti viihdyt. Kaunista syksyä kaikille!

lauantai 26. elokuuta 2017

SUURPERHEEN ÄITI

Mehitähti on ihana. Kaunis. Runsas. Sympaattinen. Hoitelee pienokaisia helmoissaan kuin suurperheen äiti. Ihan pieniä vauvoja, taaperoita, koululaisia ja teinejä. Isoimmat lähteneet jo maailmalle, mutta eivät kovin kauas. Ovat hyvissä väleissä edelleen.

En lakkaa ihastelemasta tuota näkyä kun lempeä äiti pitelee kädestä lapsiaan. Hellästi ja turvallisesti. Tietäen, että lapsoset tarvitsevat juuret. He tarvitsevat lempeää huolenpitoa niin kauan kunnes ovat valmiita muuttamaan omilleen. Rakkautta ja huolenpitoa riittää ihan jokaiselle. 


Suurperheen äiti näyttää freesiltä. Voi olla, että vauvat ovat valvottaneet, mutta lapsukaiset tuovat myös ilon. Siksi mehitähti näyttää tyytyväiseltä. Hänestä huokuu onni. Tyylikkyyden hän on saanut ihan syntymälahjanaan.

Mehitähti on arjen monitaituri, joka klaaraa hommat. Pitää rikat poissa, peittää tyhjät aukot, veistoksellisella olemuksellaan tuo luonnetta istutuksiin. Kesät talvet huolehtii perheestään.

Ammoisina aikoina mehitähdillä on ollut tärkeitä tehtäviä. Eikä ihme. Ukkosenjumalalle ja taivaanjumalalle pyhitettyinä kasveina niitä on istutettu katoille estämään salamaniskuja. Niitä on myös istutettu turvekatoille estämään tulipaloja, mistä kattomehitähti onkin saanut nimensä.

Mehitähti on kuin äidit yleensäkin – lapsille ensin ja vasta sitten itselle. Ei hän ole vaatimassa puutarhan muhevinta multaa ja parhainta paikkaa. Itse asiassa kuiva ja laiha maapala on oikein hyvä. Toki aurinkoinen paikka on ihana – lasten takia. Lapsista hän haluaa huolehtia, joten varjoisa paikka ei sentään sovi. Ei lapsia pimeässä voi kasvattaa.


Äidin ja isän sylissä on tungosta.

Äidit ovat sitkeitä. Puolustavat lapsiaan ja kotiaan maailman kylmiltä tuulilta. Eivät tosin kaikki mehitähtiäidit Suomen oloissa pärjää, lämpimiin maihin tottuneet.  Minä menetin jonkin lajikkeen, jonka nimeä en tiedä.  Ne, jotka täällä karussa Pohjolassa pärjäävät, porskuttavat läpi ankarien talvien, sateisten kesien ja vaikka millaisissa sääoloissa hyvänsä.

Sattuipa tässä keväällä niin, että eteläreunan oja oli tulvinut ja mehitähtien perheet joutuneet veden alle. En tiedä kuinka kauan he olivat olleet uppeluksissa ennen kuin mieheni pelasti heidät avaamalla ojan. Siitäkin he selvisivät.

Tämä 'Bicolor' ei kasvata isoja ruusukkeita kuten kattomehitähti. Se tekee paljon pieniä palleroita vieri viereen eikä täytä aluetta yhtä nopeasti kuin serkkunsa.

Minulla noita sitkeitä pärjääjiä ovat olleet kattomehitähti, punertava mehitähti ’Bicolor’ ja limenvärisin kukin kukkiva partamehitähti – harmaapartainen isoisä.

Partamehitähden kukat ovat keltaiset, seittimehitähdellä ne ovat punaiset.

Mehitähti tulee toimeen siis tumpelonkin puutarhurin kanssa. Kerran keväällä kokeilin kylvää mehitähtiä. Jos olisin tiennyt miten mitättömiä siemenet ovat, en ehkä olisi edes uskaltanut ostaa niitä! Siemenet eivät meinanneet tulla edes pussista ulos, vaan kevyinä tarttuivat suojapakkaukseen. Ei puhettakaan siitä, että olisin nähnyt mitä oli tullut kylvettyä!

Ei mennyt läheskään kolmea viikkoa kun ne jo itivät. Muutama hädin tuskin silmin nähtävä taimi pilkisti mullasta. Kasvoivat ne pieniksi taimiksikin, joita hoitelin milloin muistin, ehdin ja jaksoin. Juhannusaattona kyllästyin hoivaamaan niitä ja istutin ne yhtenä rykelmänä kiven päälle.

Ihmeellistä kyllä, mutta nämä siemenistä kylvämäni mehitähdet kasvoivat. Eivät raasut tienneet, millaisen puutarhurin hoidossa olivat. Olin nimittäin onnistunut tuhoamaan pavutkin. Heidän myöhemmistä vaiheistaan en tiedä enempää, sillä jäivät muutettuamme entiseen puutarhaan.

Enää en keinoemoksi aio ryhtyä. On niin hienoa saada pulleat pikkupallerot äitinsä helmoista, valmiiksi hyvin kasvatetut. Niiden istuttaminen onnistuu lapsiltakin. Tökkää palleron vain maahan. Mehitähtiäitikään ei näytä surkealta, vaikka poikasia ottaa helmoista. Onhan se hienoa kun lapset löytävät oman paikkansa tässä suuressa maailmassa. Ja pian on sitten lastenlapsiakin ympärillä iloa tuomassa.

Mehitähti sopii niin maahan kuin ruukkuunkin. Mehitähtiasetelmasta kannattaa tehdä heti melko tiivis, jotta se on näyttävä mahdollisimman pian. 

Äidit eivät elä ikuisesti, eivät myöskään mehitähtiäidit. Kun ne ovat kukkineet, ne kuolevat. Ruusukkeesta nousee korkean varren päähän punertava tai kellertävä kukka. Kuinka kaunis loppu! Äidin paikka jää hetkeksi tyhjäksi, mutta elämä jatkuu. Pian lapset ovat kasvaneet ja tyhjä aukko täyttyy uudella elämällä.



Sempervivum

KUKAT: punertavia, kellertäviä ja valkoisia lajikkeita, kukkii kesä-elokuussa lajikkeesta riippuen

KORKEUS: lehtiruusuke 5-10 cm, kukka muodostuu korkeamman kukkavanan päähän

KASVUPAIKKA: mieluiten aurinkoinen, jopa paahteinen paikka

KASVUALUSTA: saa olla kuiva ja niukkaravinteinen, läpäisevä maa, ei siedä talvimärkyyttä

HOITO: ei kaipaa hoitoa


P.S. En lue itseäni suurperheen äidiksi, vaikka mielelläni olisin sellaiseksi tullut. Ihailen heitä. Sain kuusi lasta ja olen heistä hyvin onnellinen.

Seuraan Keltainen keinutuoli –blogia, jota pitää yhdeksän lapsen taiteilijaäiti, Virpi. Kurkkaa tästä mikä kuva minulle tuli mieleen kirjoittaessani tätä juttua. Virpillä on taito kirjoittaa ja valokuvata – ja tietenkin maalata tauluja. Lapsistaan hän kirjoittaa elämänmakuisesti rakkaudella ja kiitollisuudella, onnellisena saamistaan lahjoista.

maanantai 21. elokuuta 2017

JAKOLASKUJA

Elokuu on ihanaa aikaa. Kurjet huutavat. Into ja Tarmo ovat vielä täysillä mukana puutarhapuuhissa ja me kyykimme uusien istutusten kimpussa. Teen jakolaskuja.

Yksi loistosalvia jaettuna kolmella on kolme loistosalviaa. Mahtavaa - siitä riittää Talon nurkalle jo hyvin. Toisesta loistosalviasta saan vielä toiset kolme enkä enempää tarvitsekaan. Loput salviat jaan entiseen paikkaansa ja keväällä tuskin huomaa, että niitä on verotettu.

Loistosalvia on kuvattu heinäkuun alussa.

Yksi neidonkurjenpolvi jaettuna x:llä onkin sitten jo vaikeampi yhtälö. Juurakko on kietoutunut yhdeksi syttyräksi, jota on mahdotonta jakaa ilman, että juuret katkeilisivat. Muutama verso irtoaa nätisti ehjänä, mutta monet katkeavat. Peittelen juurentynkiä multaan toivoen, että ne lähtisivät kasvuun. Lähtevät kai. Minulla ei ole aavistustakaan montako uutta neitokaista saan, mutta jakojäännökseksi jää ämpärillinen leikattuja versoja. Napsaisin nimittäin versoista pitkät pätkät pois, että jaksavat juurtua paremmin.

Minun neidonkurjenpolveni kasvoi peittokurjenpolven naapurina, mutta sai siirron loistossalvian viereen.

Suosikkini ruusuleimu jaettuna neljällä on toivottavasti neljä ruusuleimua, mutta voihan se olla kaksi tai kolmekin - jos pikkuruiset juurennysät eivät lähdekään kasvamaan.

Mehitähtien jakaminen vasta hauskaa onkin. Yksi iso mehitähti jaettuna x:llä on ihan mahdottoman paljon. Poikasia voi nyppiä helposti toista kymmentä eikä emo jää silti surkeaksi. On vain mielissään kun lapsoset saavat oman paikkansa tässä maailmassa.

Kattomehitähti on helpoin mahdollinen jaettava.

Juuri äskettäin ostamiani, vielä pienikokoisia, ’Johnson’s Blue’ -kurjenpolvia ei voi jakaa. Täytyy lainata. Tarvitsisin nimittäin sellaisia uuteen ruusupenkkiini Muurin päätyyn eikä niitä tähän aikaan saa muuten kuin tilaamalla. Mitä jos lainaisin Polun pään penkistä ja toisin ensi syksynä jakopaloina takaisin?

Nämä jakolaskut ovat koukuttavia. Jos jaan tuon keväällä ostamani, ruukussa komeaksi kasvaneen 'Twilight' -kuunliljan, niin monellako sen voi jakaa…

Mies on innoissaan. Kaikki jakopalat uppoavat suuren puutarhan uumeniin. Ehkä ensi vuonna ei tarvitse ostaa enää kuin yksi autolastillinen kasveja. Ei kai :).


Dear, Michelle Conley and Traci Kincaid! I'm very happy to see you following my blog. Wellcome! I hope you'll enjoy it.

torstai 17. elokuuta 2017

VAMMAISVASTUSTUSTA

Vastasin viime marraskuussa haasteeseen otsikolla Tilinpäätös. Kirjoitin kolme asiaa, joista stressasin:
1. En saanut kirjettä keväällä.
2. En saanut kirjettä kesällä.
3. En saanut kirjettä syksyllä.
Itse asiassa odotin kirjettä kaksi vuotta. Lupasin kertoa, mitä kirjettä odotin, sitten kun on sen aika. Nyt on se aika ja pidän lupaukseni.


Sain Hallinto-oikeudesta myönteisen päätöksen hallintoriidassa, joka koski palkkaani 19 kuukauden ajalta. Olin jättänyt puheterapeutin työni avustaakseni kehitysvammaista veljeäni, joka oli kiireellisen avun tarpeessa. Kunta oli tehnyt lainvastaisen päätöksen, jonka vuoksi jouduin tekemään töitä ilman palkkaa tuon puolitoista vuotta. Ei ollut muuta mahdollisuutta.

Olen aina lapsellisesti ajatellut, että Suomessa vammaisten asiat ovat hyvin, koska laki turvaa heidän asemansa. En ole tiennyt, että kunnat häikäilemättömästi rikkovat lakia, sillä harva pystyy taistelemaan vammaisten oikeuksien puolesta. Siis sen puolesta, että lakia noudatettaisiin.

Vammaispalvelun lainsäädännön tuntevia juristeja on vähän tai ei ainakaan saatavilla silloin kun tarvittaisiin. Usein ainoa mahdollisuus on perehtyä asiaan itse. No, nyt minä ainakin osaan vammaispalvelun ja edunvalvonnan aihepiiriin liittyvät lait etu- ja takaperin. Sille osaamiselle nimittäin on ollut käyttöä.

Vuosien 2013 - 2017 aikana meidän kunnan vammaispalvelu on toiminut suorastaan uskomattomalla tavalla:

- Otti kehitysvammaiselta oikeuden henkilökohtaiseen avustajaan vastoin lakia.
Hallinto-oikeus palautti kehitysvammaiselle oikeuden avustajaan.

- Olisi pakottanut meidät perhehoitajiksi vastoin omaa suostumustamme.
Onneksi Hallinto-oikeus oli meidän puolellamme.

- Olisi pakottanut kehitysvammaisen perhehoitoon vastoin hänen omaa tahtoaan, mikä olisi tarkoittanut hänen itsemääräämisoikeutensa menettämistä.
Onneksi Hallinto-oikeus oli kehitysvammaisen puolella.

- Jätti maksamatta avustajalle palkan 19 kuukauden ajalta.
Hallinto-oikeus määräsi maksamaan kaiken korkoineen päivineen.

- Lainvastaisella toiminnallaan aiheutti avustajan pitkän sairasloman ja pitkäaikaisen terveyden menetyksen.
Terveyttä ei valitettavasti saa minkään instanssin päätöksellä takaisin.

- Määräsi kehitysvammaiselle laajat tutkimukset Kehitysvammapoliklinikalla, mutta kun tulokset eivät olleetkaan kunnalle mieluisia, sivuutti ammatti-ihmisten näkemykset täysin.
Onneksi Hallinto-oikeudessa kunnioitettiin asiantuntijalausuntoja ja toimittiin niiden mukaan.

- Halusi ulkopuolisen edunvalvojan vastoin kehitysvammaisen omaa suostumusta. Toisin sanoen kunta halusi rajoittaa kehitysvammaisen oikeutta määrätä itseään koskevia asioita ilman perusteltua syytä.
Maistraatti onneksi toimi lain mukaan eikä määrännyt edunvalvojaa vastoin kehitysvammaisen omaa tahtoa.

- Lainvastaisilla ja kaikin puolin tylyillä toimintatavoillaan aiheutti valtavasti inhimillistä kärsimystä kehitysvammaiselle itselleen ja hänen lähipiirilleen.

On tullut kirjoitettua muutakin kuin blogia...

Kaikkeen tähän kului neljä ja puoli vuotta. Typerästä tappelusta aiheutuneita kustannuksia kunnalle en ole laskenut, mutta summa on huikea ottaen huomioon sen miten paljon Vammaispalvelun työntekijöiden ja esimiesten aikaa asiaan on käytetty.

Koska vammaispalvelun henkilöstön sekä heidän esimiestensä ja kunnan käyttämän neuvoja antavan lakimiehen kouluttaminen tulisi kalliiksi ja asennemuutos on ehkä jopa mahdotonta, ehdottaisin Vammaispalvelun nimen muuttamista Vammaisvastustukseksi. Muutos olisi täysin ilmainen. Vanhat Vammaispalvelu-nimikkeellä varustetut kirjekuoret voisi käyttää loppuun ruksaamalla yli palvelu-sana.


Miten tämä sitten liittyy puutarhaan? No, sillä tavalla, että meille on tulossa huikean kaunis puutarha. Olen nimittäin päättänyt, että mitä enemmän Vammaispalvelu kiusaa, sitä kauniimman puutarhan teen.