torstai 20. heinäkuuta 2017

ONNI

Nippa nappa ehdin aamupalan syömään kun jo kipitin ulkovarastoon kainalossani taimipotteja, siemenpusseja, kukkaruukkuja. Into ja Tarmo harppoivat sinne jo edellä.

Oli kylmää, tuuli navakasti ja sataa tihuutti, mutta Onni oli jo ovella vastassa hymyilevänä ja valoisana. Niin me sitten ahersimme uudessa varastossa, jonka rakas mieheni oli juuri saanut valmiiksi. Sinne sujahtivat suojahuput nätisti laskosteltuina koreihin, istutuslapiot ja sekatöörit puulaatikkoon, lannoitteet purkkeihinsa…


– Vähänkö nättii, 12-vuotias poikani totesi katsellessaan varastoa. Oli onnellinen kun lupasin, että hän saa nukkua siellä. Hän kysyi pidänkö varaston järjestämisestä. Kuka tällaisesta ei nauttisi? Jos on kolme vuotta unelmoinut varastosta - ihan millaisesta tahansa - ja sitten saa tällaisen, niin olisihan se suorastaan outoa, jos vain kylmän viileästi nostelisi tavaroita hyllyyn. Jos minkä tahansa lautahökkelin sijaan saa puolilämpimän lukaalin ikkunoineen, laattoineen kaikkineen, niin, niin… Miten sen edes osaisi ilmaista?

Seinän takaa kuului suhinaa. Mies siellä pakkeloi ja hioi uuden verstaan seiniä. Poikkesi välillä varaston puolella hakemassa motivaatiota pölyiseen ja ikävään hommaansa. – Kukko-kiekuu-uu, kuului toisen seinän takaa. Viuhti rouvineen oli pitämässä sadetta sisällä.


Aikamoinen tiimi meitä siellä lopulta oli: Into, Tarmo, Onni, Ilona ja minä. Kannoin suu messingillä kodinhoitohuoneen komerosta vermikuliittipusseja, koristekiviä, kankaita, minikasvihuoneita ja vaikka mitä. Komeron hyllyt tyhjenivät. Vihdoinkin. Tätäkin olin odottanut. Järjestin komeron saman tien. Nyt kengät ovat järjestyksessä kuin Ikean mainoksessa konsanaan.

Mietin tuota järjestyksessä olevien kenkien ja onnen määrän suhdetta toisiinsa. Laskeskelin.  Jos yksi kenkäpari vie pyöreästi 20 cm ja ihmisellä on vähintään yhdet parit talvi- ja kesäkenkiä, kumisaappaat, sandaalit, lenkkarit, juhlakengät ja ehkä vielä sisäpeli-, ratsastus- tai puutarhakengät, niin hyllymetreinä se tarkoittaa ihan minimissään 1,4 metriä per henkilö. Usein niitä kenkiä on vielä enemmän. Mitäs se tekeekään kahdeksan hengen perheessä? Voitte siis vain arvailla sen nautinnon määrää kun sain tuon kenkämäärän nätisti ojennukseen.

Kannoin autokatoksessa ajelehtineita puutarhatarvikkeita varastoon. Pesin kaikki ruukut, jotka olivat kevään tohinoissa jääneet odottamaan oikeaa hetkeä. Tunsin itseni fiksuksi.


Illalla tuuli tyyntyi ja sadekin lakkasi. Kiersin valokuvaamassa uudet tulokkaat. Siinä samalla ihmettelin kuinka akileijat kukkivat aina vain. En aiemmin ole ymmärtänyt miksi akileijoista niin kovasti vouhotetaan. Nyt aion vouhottaa niistä itsekin. Tähän asti minulla on kukkinut vain yksi ujo japaninakileija. Se on kukkinut niin vaatimattomasti, etten aina ole edes huomannut sen kukkivan. Kukkiessaan se on katsonut alaspäin ja minun on täytynyt nostaa sitä nähdäkseni sen kasvot. Mutta nyt minulla on akileijoja, jotka ovat aivan toista maata.

Kuningatarainesta. Akileija 'Silver Queen'

Hämmästelin noita viime kesänä istuttamiani ’Silver Queen’ –jaloakileijoja. Ne puhkesivat kukkaan jo varhain kesäkuussa eivätkä ne vieläkään väsy kukkimaan. Ja voi hyvä ihme, miten kauniita ne ovatkaan!  Niiden seuraksi on saatava vielä sinisiä, yhtä korkeita ja näyttäviä.


Huokailin kaiken uuden äärellä – kissankelloja, malvoja, tädykkeitä, kiiltoleimuja, lupiineja, iiriksiä, kärhöjä… Vilkaisin ympärilleni. Onni se siellä näkyi hiippailevan aivan minun kannoillani.


Tervetuloa, Birgitta Koivisto, blogini lukijaksi! Olen niin iloinen siitä. Toivottavasti sinäkin  saat iloa blogistani.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

MITÄ KUULUU?

- Mitä kanalaan kuuluu?
- Kiitos kysymästä, ei mitään erityistä. Siis hyvää, oikein hyvää kuuluu, kun eletään taas ihan tavallista arkea.

Tiuhti ja Fiona tepastelevat pusikon suojisssa.

Haudontavillitys on ohi. Ei tarvitse enää kiistellä siitä parhaimmasta haudontapesästä - siitä, joka näytti aivan samalta kuin ne kolme muuta vapaata pesää ja jossa heinät olivat aivan yhtä pehmeitä kuin niissä kolmessa muussa pesässä. Toki meillä vieläkin haudotaan, mutta ei ihan niin vimmatusti. Eikä pesästä enää kiistellä. Haudontavillityksestä voit lukea täältä.

Ulkonaliikkumiskielto on loppunut. Eviran määräyksestä kanat pysyivät visusti sisätiloissa kesäkuun alkuun asti. Onneksi säät olivat suosiolliset. Oli nimittäin niin kylmää ja tuulista, etteivät kanat olisi edes halunneet ulos.

Haukkoja ei ole liikuskellut näillä nurkilla. Sekin on hyvä. Yksi pöllö istuskeli kuusen oksalla eikä ollut millänsäkään innokkaista valokuvaajista. Ei onneksi ollut kiinnostunut kanoistakaan.

Sekä herra että hänen rouvasensa ovat pysyneet terveinä. Terveitä ovat onneksi olleet tipuista asti.

Munia tulee runsain määrin, tarkemmin sanottuna noin kolme päivässä. Se on hyvä, sillä haudontavimman aikaan kukaan ei muninut. Tuolla määrällä meidän perhe saa keitetyt kananmunat leivilleen pari kertaa viikossa.

Meidän kanojen munat ovat pieniä, vain noin puolet kaupan normaalikokoisista. Herkullisia ovat - ja varmasti lähiruokaa.

Herkkuja riittää. Vesimelonin kuoret nokitaan tarkasti ja niitä suorastaan odotetaan. Kun tytär ottaa lapion esiin, kanoille tulee hoppu. Matoja on luvassa. Tiuhti on lauman hännänhuippu, vähän syrjitty. Kuitenkin se saa parhaimmat madot, sillä se on kanoista nopein. Sillä on tekniikka hallussa: heti kun mato pilkistää maasta, se ryntää kauempaa paikalle ja äkkiä mato nokassa karkuun. Vanhemmat kanat saavat jäädä nuolemaan nokkiaan.  Ihan oikein niille röyhkimyksille. Mitä syrjivät nuorimmaista ja vähän erinäköistä. Milli tosin ei ole röyhkimys. Se ei koskaan syrji Tiuhtia. Milli on arvojärjestyksen toiseksi alin. Tietää millaista on olla se hännänhuippu.

Vesiheinä on kanojen herkkua. Sitäkin riittää, sillä se tykkää kasvaa meillä. Jos joku paikka on katetta vailla, ilmaantuu vesiheinä sinne ihan varmasti. Vesiheinästä saavat hyvät annokset C-vitamiinia ja kivennäisaineita.

Viuhti ei syrji ketään. Se on kaikille aivan yhtä kohtelias. Viuhti huolehtii kanasistaan edelleen kuin herrasmies. Mieheni kehottikin minua kirjoittamaan kukosta blogiin vinkiksi miehille. Kelpaa kuulemma esimerkiksi. Viuhtin tarinan Raasusta ritariksi voit lukea täältä.

Tiuhti ja Viuhti

Aurinkokylvyt ovat tänä kesänä jääneet vähiin, mutta saavat sentään olla ulkona. Villivatukon seassa on kaikista mukavinta. Odottakaapa vain, kanaset, kun vadelmat kypsyvät. Lisää herkkuja on luvassa.


Säilytän kananmunia huoneenlämmössä. Ne säilyvät oikein hyvin kun lämpötilat eivät suuresti vaihtele. Joka maanantai alan kerätä munia astiaan, jossa on pienellä pyykkipojalla kiinnitettävä kyltti "Uudet leivontaan". Uusimmat munat sopivat leivontaan mainiosti. Viikon tai parin viikon ikäiset tosin vaahtoutuvat parhaiten. Keitettäväksi sopivat mieluummin vähän vanhemmat munat. Pysyn selvillä munien iästä noin viikon tarkkuudella kun siirrän kulhojen kylttejä aina sitä mukaa kun viikkoja kuluu. Ei tarvitse pelätä saavansa pilaantuneita munia.

Myy tietää arvonsa kanalauman ykkösenä.

Onnellista kesän jatkoa! Kot-kot...


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

LAPIN LIHAKEITTO

Ennen kuin palaan juhlatunnelmista puutarhabloggarin vihreään ja kukkaisaan arkeen (pionit availevat juuri komeita kukkiaan), jaan teille Lapin lihakeiton ohjeen. Tarjoilin tätä erityisen herkullista keittoa rippijuhlissa. Poikani on sellainen eräjorma, että päätin toteuttaa juhlatarjoilun metsäisellä teemalla. Siihen poronlihalla höystetty keitto sopi täydellisesti.

Kehtaanko edes kertoa miten helppotekoista keittoa tarjoilin? Kehtaan, sillä keittoa kehuttiin vuolaasti ja valiteltiin, että miten tässä nyt jaksaisi syödä vielä kakkuakin. No, täytyy myöntää, että aluksi nolotti kun vieraat kyselivät reseptiä. Ihan liian helppo juhlaruuaksi. Eikä edes kallis.

Harmi, etten tullut ottaneeksi kuvaa keitosta. Siellä se on keittokulhossa kannen alla lämpimässä :)

Kuulostaisi tietysti hienolta ja juhlavalta, jos olisin kaksi päivää valinnut torin kauneimpia vihanneksia, keitellyt lihaliemiä ja hämmennellyt keittoa, mutta ei minusta ole sellaiseen. Onnneksi vieraat eivät tiedä kuinka hartaasti olen keittokattilan äärellä häärinyt.

Tämä eri lähteiden pohjalta kehittelemäni resepti oli suorastaan oikotie onneen. Juhlavierailta sateli kehuja ja kuopus söi keittoa mielissään vielä seuraavanakin päivänä. Pyysi keittämään vielä lisääkin. Tällä reseptillä tumpelokin kokki kerää pisteet kotiin. Tämä annos riittää kymmenelle.

16 dl vettä
2 pss Peruna & keittokasviksia
4 yrttikuutiota
muutama kokonainen mustapippuri
muutama laakerinlehti

700 g naudanjauhelihaa
150 g kylmäsavustettua pororouhetta
1 prk (250 g) Koskenlaskija ruokaa, maustamatonta
4 dl kermaa

persiljasilppua

Keitä ensin tavallinen jauheliha- tai lihakeitto. Voit oikaista käyttämällä Peruna & keittokasviksia. Lisää pakastekasvikset kiehuvaan veteen, mausta yrttikuutioilla, mustapippureilla ja laakerinlehdillä. Keitä noin 15 minuuttia.

Paista jauheliha ja lisää se pororouheen kanssa kattilaan. Lisää vielä Koskenlaskija ruoka ja kerma. Kuumenna.

Kaada keitto kuumalla vedellä lämmitettyyn tarjoiluastiaan. Koristele keitto persiljasilpulla. Tarjoile keitto suu messingillä ja ota kiitokset vastaan tyytyväisenä - vaikka olisitkin valmistanut keiton valmiiksi pilkotuista pakastekasviksista :)

Kasvisruokana tarjoilin Pikanttia porkkanakeittoa. Jälkiruuaksi oli täytekakku ja raikkaat kasvikset.

Kaunista puutarhakesän jatkoa kaikille!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

PIKANTTI PORKKANAKEITTO

Rönsyilen nyt puutarhablogin vihreältä ja rehevältä polulta ja esittelen teille kaksi keittoa, joita tarjoilin rippijuhlissa. Reseptejä kyseltiin sen verran vilkkaasti, että keittojen täytyi olla erityisen herkullisia. Jotkut vieraista valittelivat syöneensä ihan liikaa :).

Erähenkisen pojan juhlissa oli luontevaa tarjota Lapin lihakeittoa ja Pikanttia porkkanakeittoa perunarieskojen kera. Jälkiruoaksi oli täytekakkukahvit sekä raikkaita kasviksia. Menu oli yksinkertainen, mutta toimiva.

Porkkanakeitto ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen juhlatarjoilua suunnitellessa. Tämä versio porkkanakeitosta on kuitenkin kaunis ja maultaan juhlava. Feta-muruilla ja paahdetuilla pinjansiemenillä höystetty keitto on aivan toista maata kuin arkinen sosekeitto. Hyvänä puolena on sekin, että keitto on gluteeniton ja tämän voi helposti toteuttaa vegaanisena.

Keittojen seurana tarjoilin gluteenittomia perunarieskoja, jotka ovat aivan yhtä maukkaita kuin tavallisetkin. Tarjolla oli myös kahdenlaista juustoa.

Itse surautan keiton vaivattomasti Thermomixillä, mutta toki keittäminen onnistuu ihan perinteisin menetelminkin. Ohjeen olen muokannut netistä löytämieni useiden ohjeiden perusteella. Ohje on kuudelle. Tämä annos mahtuu sopivasti Thermomixin kulhoon.

750 g porkkanoita paloina
3 perunaa paloina
1½ sipulia lohkoina
1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
30 g voita

enintään 750 g vettä
1½ yrttikuutiota

1½ appelsiinia kalvottomina lohkoina
4 - 6 dl appelsiinimehua
3 rkl hunajaa
ripaus mustapippuria
1 tl timjamia

loraus kermaa
tarvittaessa ripaus suolaa

300 g Feta-juustoa
pussillinen pinjansiemeniä
persiljasilppua

Sekoittele pilkottuja porkkanoita, perunoita, sipulia ja valkosipulia kymmenen minuuttia voissa pannulla. Thermomixillä voi käyttää Varomaa ensin pari minuuttia ja sitten pyörittää 100 asteessa 10 minuuttia. Tätä freesausta eli kuullottamista ei kannata jättää väliin, sillä se tekee kuulemma kasvisten mausta täydellisen.

Lisää yrttikuutiot ja vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. Keitä kasvikset pehmeiksi, ehkä 20-30 minuuttia. Itse taisin keittää 90 tai 100 asteessa.

Lisää loput aineet kermaa lukuunottamatta. Huomaa, että appelsiinien tulee olla kalvottomia, jotta mausta tulee mahdollisimman pehmeä. Vaivattomin tapa on puristaa appelsiini mehulingolla. Ellei mehulinkoa ole, appelsiiini kannattaa kuoria leikata kalvottomaksi ja siivuttaa. Leikkaa vielä siivuistakin kalvot pois. Työlästä kyllä, mutta juhlakeitto onkin aivan eri juttu kuin jokapäivän soppa. Soseuta keitto samettiseksi

Lisää tarvittaessa lientä, jos keitto vaikuttaa liian paksulta. Tarkista maku. Jos olet käyttänyt suolattomia yrttikuutioita, voit tarvita ripauksen suolaa.

Hienonna Feta haarukalla eri kulhoon. Paahda pinjansiemenet ja tarjoile ne erikseen keiton seurana. Paahda pinjansiemenet hyvin varovasti, sillä ne palavat helposti.

Kaada keitto tarjoiluastiaan. Lorauta kermaa kauniiksi kuvioksi ja ripottele keskelle persiljasilppua.

Hyvää ruokahalua!

Jälkiruoaksi oli täytekakku ja raikkaita kasviksia.

Olen huomannut, että valmiiksi pilkotut hedelmät ja vihannekset saavat aikaan ihastelua ja menevät kuin kuumille kiville niin lasten kuin aikuistenkin tilaisuuksissa. Tällä kertaa kokosin sinkkivateihin kukkakaalia, kurkkua, miniluumutomaatteja, hunajamelonia, luumuja, mandariineja, viinirypäleitä, vesimelonia, mansikoita, karambolaa ja ananaskirsikoita. Lisänä oli dippikastiketta ja pähkinöitä. Vaniljalla maustetulla jugurttikastikkeella tai suklaakastikkeella olisi ollut varmasti menekkiä myös.

Kasvisvati koristaa pöydän.

Lapin lihakeiton ohjeen saat seuraavassa postauksessani.


maanantai 19. kesäkuuta 2017

TÄYTTÄ ELÄMÄÄ

Puutarhan kevätkiireiden keskellä mietin tulevia rippijuhlia ja ajattelin, että minulla on yllin kyllin puuhaa.

Ensinnäkin juhlavaatteiden hankkiminen. Kahdensadan euron polyesteriklänninki ei houkuttele ja muista materiaaleista valmistettuja saa etsiä kissojen ja koirien kanssa.  Ei ole ihan vaivatonta löytää mieluisaa juhlakolttua. Poikien kauluspaidat sentään ovat helppo juttu. Tyttöjen puvut ovat onneksi jo valmiina.

Talon siivoaminen. On oma operaationsa saattaa koti edes jonkinlaiseen siivoon sen jälkeen kun on viikkotolkulla touhunnut pelkästään puutarhassa ja koti on toiminut  lähinnä huoltoasemana - tosin ilman palvelevaa henkilökuntaa tai ainakin vajaamiehityksellä.

Leipomiset ja muu tarjoilupuoli ovat tietenkin ihan oma juttunsa ihmiselle, joka ei koskaan leivo mitään.

Kukka-asetelmien teko. Ihanaa hommaa tiedossa, mutta aikamoiset paineet. Jos tärvelen ensimmäisen version, niin mistä loihdin uutta kukkamateriaalia tilalle? Riittävätkö arvioimani kukat? Kestävätkö ne asetelmassa juhliin asti tuoreina ja raikkaina? Uskallanko ylipäätään tehdä elämäni ensimmäisen kukka-asetelman juuri lapseni rippijuhliin, hänen tärkeään päiväänsä?

Näistä aineksista ajattelin värkätä muutaman asetelman.

Lahja ja kirje rippilapselle. Lahja on nopeasti päätetty. Kirjettä sen sijaan on harkittava huolellisesti, sillä lapsihan voi lukea sitä vielä vuosikymmentenkin päästä. Haluan lahjoittaa lapselleni viisaita sanoja, tärkeämpiä asioita kuin mikään konkreettinen lahja. Mistä löydän ne rakkaimmat sanat, ystävälliset, lämpimät, viisaat, rohkaisevat sanat?

Puutarhan laittaminen jokseenkin siedettävään kuntoon. Tiedän, ettei puutarhaa voi saada valmiiksi ennen juhlia, mutta kun ripeästi tekee, niin paljon voi saada aikaan. Jos nyt vaikka Hedelmäpuutarhan alueen istutukset, koulimiset ja suorakylvöt, Sateenvarjojalavan katveen istutukset, terassien kukkaistutukset ja katteiden siistimiset. Nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Ja tietysti rikkoja pitää torjua ihan joka välissä ja koko ajan, etteivät saisi yliotetta.

Vähän vihreää pitkälle terassille.
P.S. Ruohosipulit pysyivät virkeinä, vaikka jaoin ne kukkivina. Ne aukaisivat nuppunsa juuri sopivasti juhliin.

Ja sitten tietysti nämä jokapäiväiset velvollisuudet. Työhommat, pyykit, ruuat, siistiminen, juoksevat asiat, jotain muutakin kai. Ainahan sitä kahdeksan hengen perheessä puuhaa riittää.

Niin. Kuvittelin, että tuossahan sitä hommaa riittäisi seuraavan kahden viikon ajaksi. En tiennyt, että tulossa olisi vielä kuusi vatsatautia ja oma flunssa, kaksi isoa leikkausta (koiran hammasremontti ja lapsen vaativa korvaleikkaus), yksi korvalääkärikäynti, osallistuminen talkoisiin, yksi tärkeä tapaaminen Tampereella ja silmälasien hankinta kahdelle.

Hyvä, että en tiennyt. Olisin saattanut stressaantua.

Tässä sitä nyt sitten maanantai-iltana istutaan ja ihmetellään.

Lapsen korvaleikkaus onnistui paremmin kuin osasimme odottaa. Rosella on kaunis, valkoinen hammasrivistö. Oma flunssanikin loppui monen viikon sairastamisen jälkeen. Vatsataudit paranivat ajoissa niin, ettei ollut pelkoa tarttumisesta. Muutkin hommat hoidettiin tavalla tai toisella.

Lauantaina matkustimme konfirmaatioon. Kirkossa itkin onnen kyyneleitä ja ajattelin sitä valtavan suurta rakkauden määrää mikä kirkkoon oli tiivistynyt nuorten ja heidän läheistensä kokoonnuttua yhteen. Ihailin komeaa, onnellisesti hymyilevää poikaani valkoisessa paidassa ja mustassa kravatissa. Sain halata häntä pitkästä aikaa (viikko rippileirillä ON pitkä aika) ja ihmetellä ajan kulumista elämässä. Nuorten suloisesti esittämä rippilaulu soi vieläkin mielessäni.


Eilen juhlittiin aamusta iltaan. Talo oli täynnä vieraita - siivottukin :). Tunnelma oli lämmin ja mukava, mieliinpainuva. Sääkin oli suosiollinen. Tarjoiluista kiiteltiin ja jopa ruokaohjeita kyseltiin. Uusi mekkonikin sai kehuja ;). Kukka-asetelmat kestivät ja erähenkinen poikani piti kattauksen metsä-teemasta. Mainitsi lukeneensa kirjeeni jokaisen sanan ja asetteli kaikki saamansa kortit huoneensa pöydälle esille. Ja sokerina puutarhablogipostauksen pohjalla: yhtään voikukkaa ei pilkistänyt kukkapenkeistä!

Ensi kesänä toivottavasti juhlitaan taas. Kolmas lapsemme pääsee silloin ripille.


Ulla Kinnunen, olet lämpimästi tervetullut blogini lukijaksi! Toivon, että saat tästä iloa. Ihanaa puutarhakesää kaikille lukijoilleni!




perjantai 2. kesäkuuta 2017

JUHLAHOUSUJA JA HERNEENSIEMENIÄ

Hiippailen salaa tänne tietokoneen ääreen. Ai, keneltä salaa? No, Roselta. Roselle on tänään tehty hammasremontti anestesiassa. Siksi olo on kurja. Kipuja ei ole, mutta tekee mieli vinkua koko ajan. Vain silloin kaikki on hyvin kun minä makaan sohvalla nukkumassa ja Rose makaa lattialla vieressä. Silloin se nukahtaa rauhalliseen uneen.

Kaikki hyvin. Silmät alkavat jo painua kiinni.

Kaikki on siis hyvin niin kauan kun minä jaksan nukkua. Tai siis maata sohvalla silmät kiinni ja olla nukkuvinani. Kännykkää ei saa käyttää lehden lukemisesta puhumattakaan. Sijainen ei kelpaa. Tällainen koiran hoito on kovaa hommaa ihmiselle, joka tykkää puuhailla koko ajan. On pakko saada edes kirjoittaa. Niinpä nousen varovasti ja ilman rapsahdustakaan livahdan viereiseen huoneeseen. Aion kirjoittaa eilisestä päivästä.

Tulppaanit loistavat vuorenkilpien seurana. Särkynytsydän ei vielä ole ehtinyt loistoon mukaan.

Puutarhan kevätkiireiden välillä valmistellaan rippijuhlia. Lähdetään ostamaan juhlahousuja. 

– Soita sitten kun olet löytänyt ne housut, poika sanoo kauppakeskuksen ovella. – Soitan, lupaan. Otan varman päälle ja menen kauppakeskuksen monipuolisimpaan juhlavaatekauppaan ja soitan sitten 15-vuotiaan paikalle.

Mustat puvun housut, malleja on vain yksi, kokovaihtoehtoja löytyy. Helppo juttu.

Kurkin sovituskopin ovelta ja ensimmäiset housut melkein tippuvat jalasta. – Kuuluuks näitten olla tällaiset? poika kysyy. Lahkeet laahaavat maata ja vyötäröltä täytyy pitää kiinni. – Onhan nää isot, mutta kyllähän nää menee. Otetaan nää, poika sanoo.

Kipaisen hakemaan pienempää kokoa. Kuuluu äänekäs huokaus. – Ei kai mun enää tartte sovittaa! poika vaikeroi.

Äiti-ihminen ei aina käsitä miten on mahdollista, ettei 15-vuotias jaksa sovittaa toisia housusja kun hän kuitenkin jaksaa nousta lauantaiaamuisin kuudelta, pyöräillä täysi rinkka selässä 70 kilometriä yhden päivän aikana, kalastaa koko päivän ja palata iltakymmeneltä kotiin säässä kuin säässä. Ei ymmärrä, ei, mutta palataanpa sovituskopin puolelle.

– Ei tää nappi mee kiinni, mutta otetaaan nää. Voihan näitä pitää näin (hakanen kiinni, nappi auki), poika sanoo.

– Odotas, sanon ja juoksen hakemaan seuraavaa mallia. – Nää menee sentään kiinni, poika toteaa. – Puristaa, mutta otetaan nää. Kyllä mä kestän, poika sanoo. Minä vilkaisen miltä housut näyttävät takaa. Ups, hyvä, ettei sauma repeä.

Palaan sovituskopille viimeisen vaihtoehdon kanssa, sitten on kaikki mahdolliset käyty läpi. – Ne voi ottaa sovittamatta, ne on varmaan ookoo, poika sanoo. Sovitetaan kuitenkin. Onneksi koko on suurin piirtein hyvä. 

Kravatti löytyy sentään sovittamatta. Sitten ei ole enää muuta kuin juhlakenkien etsiminen, sillä paita on jo hankittu.

– Herneensiemenet odottavat kylväjäänsä, syyskukkijat pitäsi ehtiä jakamaan, muokattu maa on istutuksia vaille valmis, ajattelen. Mansikkamaa väikkyy mielessä ja taimet olisi varminta istuttaa heti alkukesästä. – Kuusen taimet kaipaavat kastelijaa, terassin ruukut ovat puolitiessään... ja täällä minä vain kiertelen kauppakeskuksessa, huokailen. Aina ei voi valita.      

Totta puhuen juhlavalmistelut inspiroivat minua, kaikesta kiireestä huolimatta. Metsäistä tunnelmaa kattaukseen, havuja, sammalta, vihreää ja valkoista...

– Voisikohan tämä jäätelötulppaani kukkia vielä rippijuhlan aikaan, mietiskelen. 

P.S. Arvatkaapa, sainko kirjoittaa jutun käymättä välillä näyttelemässä nukkuvaa sohvalla. En  saanut. En laskenut, montako kertaa kävin nukuttamassa toipilaan. Siinä sohvalla oli aikaa ajatella niitä herneensiemeniä. Ne alkoivat tuntua yhä vain painavammilta.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

SE ON NYT TÄTÄ

Nyt juostaan kilpaa kevään kanssa.

Se on nyt maan möyhimistä... Joululahjatalikolla ja -lapiolla on käyttöä.

Taimiostoksia... Eivät ainakaan hommat lopu.

Koulimista... Kunpa nämä eivät ehtisi liian suuriksi.

Sinikämmenen suloista kukintaa... Sinikämmen on kaunis ja helppo kevään kukkija, mutta ilmeisen harvinainen varjon kasvi. Sinistä vielä etsiskelen.

Suunnittelua... Illalla lepuutan selkää ja haaveilen uusista istutuksista - aivan kuin nykyisissä ei olisi tekemistä ;).

Kitkemistä... Ämpärilllinen silloin tällöin pitää puutarhan suurin piirtein siistinä.

Istutusta... Voiko mukavampaa puuhaa ollakaan?

Loputonta kastelemista... Lihakset kasvavat kastelukannuja raahatessa ympäri puutarhaa.

Luumu- ja kirsikkapuiden kukintaa... Niitäkin tulee vilkuiltua puutarhapuuhien lomassa.

Se on myös siitepölyallergiaa, juhlavalmisteluja ja ihmisoikeustaistelua...

Ihanaa kevään jatkoa, hyvät lukijani! Palataan asiaan taas kun sataa kissoja ja koiria. Ihan pienen sateen aikaan en malta tulla tietokoneen ääreen. Silloin istutan entistä ahkerammin. Jos ilmat kylmenevät, pistän pipon päähäni ja kannan kiviä. Helle sen sijaan ajaa minut sisälle ja silloin varmaan taas kirjoittelen. Saapa nähdä miten tässä käy. Tapaamisiin!

maanantai 8. toukokuuta 2017

MINUN PUUTARHASALKKUNI

Rea Peltolan kirjat ovat puutarhakirjojeni parhaimmistoa. Kirjasta Taitava puutarhuri, sivuilta 96-97 sain idean kantovaatteeseen, jonka toteutin omalla tavallani ja nimesin sen puutarhasalkuksi. Apuväline on aivan loistava! Kun salkun leväyttää auki, siihen on helppo kerätä oksat ja perennan varret. Salkkuun mahtuu oksia kahden kottikärryllisen verran. Täysikään salkku ei paina juuri mitään, joten se on helppo kantaa vaikeakulkuisistakin paikoista kompostille toisin kuin kottikärryt.


Rea oli käyttänyt pressua. Itse hankin kangasta, jota käytetään veneen tai puutarhakeinun kattona tai muussa sellaisessa, jossa kangas joutuu alttiiksi kosteudelle, lialle ja auringon valolle. Kangas on vedenpitävä, likaa hylkivä, homesuojattu ja sen voi pestä 30 asteessa. Pesun jälkeen silitys aktivoi kankaan ominaisuudet. Kangas ei purkaudu, joten reunoja ei tarvinnut ommella.

Kangas on napakkaa. Nuppineulat menivät läpi juuri ja juuri.

Mitoitin salkun koon harjanvarsien ja kankaan leveyden mukaan ja ostin kangasta harjanvarsien pituuden verran. Yhtään kangassuikaletta ei mennyt hukkaan - paitsi tietenkin niiltä kohdin, joihin leikkasin neliön muotoisen aukon kättä varten. Mitoitus osui nappiin ainakin minun kokoiselle käyttäjälle.

Rea oli käyttänyt niittejä. Minä tein harjanvarsille kujat ommellen. Ompeleet vaikuttavat hyvin kestäviltä, sillä ompelin saumat nailonlangalla useaan kertaan. Päitä en ommellut kiinni ja harjanvarret pysyvät hyvin, vaikka kuja ei ole tiukka.

Kuvittelin hurauttavani saumat tuosta noin vain, mutta ei se ihan niin mennyt. Kangas oli jäykkää ja paksua ja pyrki liukumaan paininjalan alla. Saumoista tuli kuin muurahaisten polut. Mieheni mielestä minun voivotteluni vinkkuroiden ompeleiden takia oli absurdia ja niinhän se olikin. Mutkittelevat saumatkin kestävät kyllä. Mutta minä olisin halunnut suorat saumat! Luulin, ettei tämän helpompaa ommeltavaaa olisikaan: neljä lyhyttä suoraa pätkää.

Käytössä unohdin ompeleet ja pelkästään nautin. Miten helppoa onkaan kulkea puutarhassa salkku kainalossa ja keräillä myrskytuulen tuivertamat oksat parempaan talteen. Salkun tyhjentäminenkin on helppoa kun päästää toisesta harjanvarresta irti. Salkku säilyy nätisti rullalla, mutta minä levitin sen avokompostin suojaksi.

Katsellessa ikkunasta ulos alkaa väkisinkin laulattaa: "Lunta tulvillaan, on raikas talvisää..." Onneksi toukokuun lumi ei ole pysyvää. Vink, vink. Nyt onkin hyvä aika värkätä itselleen puutarhasalkku, ellei sellaista ihanuutta vielä omista.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

KIITOS! TACK SÅ MYCKET!

Puutarhani aakkosten sarja päättyi. Ensin kiitos kommenteistanne Ö:hön!

Öö, tuota... täytyy sanoa, että viimeinen kirjain oli aika vaikea. Joitakin mieluisia Ö-asioita sentään löytyi. Puutarhaharrastajissa on paljon hotelliyrittäjiä ja ötököiden ystäviä. Öinen hiljaisuus hivelee korvia ja mieltä. Önskemål on nyt erityisen ajankohtainen sana, sillä jokaisella varmasti on toive jos toinenkin juuri alkamassa olevalle puutarhakaudelle.


Suuret kiitokset, teille ihanat lukijani, jotka olette olleet mukana tässä sarjassa kommentoijina ja lukijoina! Sarjasta tuli hauskempi kuin etukäteen arvasinkaan ja se on aivan teidän ansiotanne. Sain teiltä suurenmoisia kommentteja, ihastuttavia pieniä tarinoita, älykkäitä oivalluksia ja roppakaupalla ideoita. Joka kerta sain niitä hymyssä suin lukea.

Heititte niin paljon ideoiden siemeniä, että niistä kasvaa vielä monta uutta juttua - ja ehkä monta uutta postaustakin. Latinaa tuli opiskeltua ja uusiin kasveihin tutustuttua.

Opin, että tiikerililjoja on olemassa valkoisinakin. Niin onnellisesti unohdin kaiken maailman liljakukot, että nyt on tulossa lähetys tiikerililjoja ja monia muitakin uusia ihanuuksia. Ostoslista venähti ennenkuulumattomiin mittoihin. Barnhavenin valikoimiinkin tutustuin ja tiedä mitä sieltä vielä tuleekaan tilattua.

S:n kohdalla muistuteltiin syksyn kukkijoista ja siitä alkoi yksi minun uusista projekteistani. Ehkä kuulette siitä myöhemmin. Moni mainitsi vadelmat ja päätin vihdoin ja viimein ottaa toiseksi projektiksi paikan keksimisen vadelmarivistölle.

V:n kohdalla sanat "valkea & vihreä varjossa" saivat minussa aikaan kollaasivillityksen. Varjoa minulla on vain vähän, mutta kokosin valkoisia ja vihreitä kasveja aurinkoon ja puolivarjoon. Miten maltankaan odottaa, että pääsen toteuttamaan uusia suunnitelmiani?

Jos meillä ensi kesänä kasvaa rivi vadelmaa, etupihalla rusokirsikka, muurin edessä kuusia, siellä täällä kärhöjä ja ruusuja, kerrottua kyläkurjenpolvea, suovehkaa, rantatädykettä, syyskaunosilmää, villiviiniä ja vaikka mitä muuta mielenkiintoista, muistan kiitollisuudella Teitä. Näin ne kasvien tarinat voivat saada alkunsa.


Hyvää ja touhukasta kasvukautta kaikille!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Ö

Puutarhan aakkosten sarja on nyt Ö:ssä. Kiitos ällistyttävän osuvista kommenteistanne Ä-kirjaimeen!

Ängelmät voittivat kasvien sarjan ainoina osallistujina. Kasvihormoni-blogin Sinin mielessä on väikkynyt haave äidin kasvimaasta ja sellaisen hän on myös toteuttanut. Lue Sinin ihana juttu kasvimaalta.

Meillä äidin kasvimaalla ei toistaiseksi kasva muuta kuin se raparperi. Sammakot onneksi viihtyvät.

Anun puutarha -blogin Pioni on kiitollinen omalle äidilleen, jolta on perinyt puutarhaharrastuksen. Luulenpa, että jos niitä oman äidin - tai minun tapauksessani isän - kasvattamien tomaattien makuisia tomaatteja tai perunoita olisi myynnissä kaupasssa, olisin valmis maksamaan niistä melkoisen kilohinnan.

- Ärrrrhhh! kuuluu Förmaaki ja puutarha -blogin Sussin puutarhassa.

Älli on arvotavaraa puutarhassa, ettei tee samaa virhettä uudestaan. Vaikka puutarhahöperö tietää, että puutarhassa kaikki vaatii oman aikansa, niin saatuaan älynväläyksen tulee tarve toteuttaa se äkkiä. Siinä innossa saattaa sitten joku asia unohtua, mutta tarkoitus on kuitenkin tehdä äärimmäisen hyvää työtä.

Unelmia ruusuista -blogin Tita mainitsi tosi toimivan keinon saada älynväläyksiä. Oman puutarhan valokuvaaminen on älyttömän hyvä keino päästä älykkäisiin ratkaisuihin.



Ö
ÖINEN HILJAISUUS.

Iltamyöhällä kun olen puutarhatöistä väsyneenä käynyt saunassa, on ihanaa vilvoitella terassilla. Raukeana kuuntelen yöhön laskeutuvaa luontoa - hiljaisuutta, jonka silloin tällöin rikkoo oksien rytinä kun kauriit juoksevat naapurin omenapuun alta. Joutsenet huutavat vielä hetken. Sitten hiljenee.


On ihanaa oikaista väsynyt selkänsä ja nukkua täydellisessä hiljaisuudessa kun joutsenten ja kurkien huutokin järvellä on vaiennut, kerätä voimia seuraavaan päivään.

Mikä on sinulle tärkeä Ö? Ötökät? Kenties mustaherukka 'Öjebyn'?

lauantai 15. huhtikuuta 2017

PÄÄSIÄINEN JA JOULU YHTÄ AIKAA


Kun iloitsee pienistä asioista, saa iloita usein. Viime viikolla kerroin miehelleni, että jouluruusun nuppu on alkanut aueta. Nuput olivat jo syksyllä, mutta sitten tuli talvi eivätkä ne jaksaneetkaan aueta. – Näkyykö se tielle asti? Jouko kysyi, sillä hän oli juuri lähdössä autolla. – Oi, ei toki! Jouluruusu kasvaa tuossa kiven kainalossa ja nuppu on osittain piilossa lehtien alla. Mutta se on jo vähän auennut ja se on jotain se! Kevään ensimmäinen kukka.

Nyt Katajakujalla on pakkasta ja lumihiutaleet leijailevat maahan, mutta jouluruusu kukkii. Tuntuu, että on pääsiäinen ja joulu yhtä aikaa. Perunanarsissit ja helmililjat nuokkuvat kylmän kourissa, mutta keittiön ikkunalla saintpaulia aloittelee kukintaansa.


Ihanaa Pääsiäistä Sinulle!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Ä

Puutarhani aakkosten sarjassa on vuorossa Ä. Ensin kuitenkin kiitos kommenteistanne haasteelliseen Å-kirjaimeen! Yhteenveto on lyhyt: Åbo ja Åå!

Åbo on Kasvin paikka -blogin Reetan kotikaupunki ja kuulemma oikein hyvä paikka puutarhaharrastajan asua. Luepa miksi.

Kasvihormoni-blogin Sini kaiveli varaston hyllyllä jo vähän pölyttymään päässyttä ruotsin kieltä ja tarjoili muutamia oikein hyviä keskustelunavauksia puutarhaan. Hyvä, että on tullut opiskeltua ruotsia, niin ei tarvinnut turvautua Google-kääntäjään Sinin kommenttia lukiessa.

Ä sentään on helppo.


Ä
ÄÄNIMAISEMA.

Olen onnellisimmillani sellaisina päivinä, jolloin perhe puuhailee pihamaalla ja itse saan tehdä hommia puutarhassa. Trampoliini pongahtelee lasten iloisten kiljahdusten säestyksellä. Linnut livertävät. Jostain kuuluu vasaran pauke. Mies siellä värkkää jotain. Mikäs siinä on maata kärrätessä! 

Joutsenten laulu pysähdyttää. Joutsenten laulaessa on hyvä oikaista selkänsä ja katsella kun ne lentävät siivet kahisten. Minne lie ovatkaan menossa?

Kuopus viilettää pyörällään, käväisee kertomassa asiansa ja jatkaa matkaansa. Koira haukkuu jossain kaukana ja meidän pikku koiramme innostuu räksyttämään takaisin.

Viiruhelpi kahisee tuulen vireessä.

Jos kukko sattuu kiekaisemaan, idylli on täydellinen. Havahdun puutarhapuuhistani vasta sitten kun joku lapsista kysyy: ”Äiti, milloin on ruoka?” - Hups! Kello on jo kolme ja lounas on tekemättä. 

Mikä on sinun puutarhasi tärkeä Ä? Kenties äiti? Ängelmä?

maanantai 10. huhtikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Å

Sarja puutarhan aakkosista jatkuu Å:lla. Ei ihan helppo tämäkään. Sitä ennen kuitenkin yhteenvetoa Z:sta. Kiitos kommenteistanne!

Voimme vain arvailla sitä eliölajien ja yksilöiden määrää, joka vilistää puutarhoissamme niin mullan yllä kuin allakin. Unelmia ruusuista -blogin Titan mainitsema zoo on siis aivan paikallaan.

Mikähän eläintarhan pikkuasukas on osannut munia munansa näin tarkkaan muodostelmaan 'Queen of Night' -tulppaanin terälehdelle?

Zoomit ovat ahkerassa käytössä ainakin meillä, joiden puutarhoissa ei kaikki ole vielä ihan tip top. Se onkin kaikkein nopein tapa siivota piha ja saada paikat kuntoon silloin kun tilanne on riistäytymässä käsistä.

He, jotka eivät illalla puutarhatöiden jälkeen kaadu sänkyyn, mietiskelevät Zeniä tai jotain muuta vastaavaa mustarastaiden laulaessa leppeässä kesäillassa.

Vaivaton ja näyttävä Zamioculcas viheriöi sisällä ja pian värikkäät Zinniat kukoistavat pihoilla. Ruotsalainen puutarhamyymälä Zetas pelastaa pulasta heidät, joilla on puutarhassaan jo kaikkea. 



Å

Å:n hyppään yli yhtä kevyesti kuin monen rästiin jääneen homman yli. Ei auta jäädä tuijottamaan mahdottomalta tuntuvaa Å:ta - tai puutarhan puutteita, vaan nauttia siitä mitä puutarhassa jo on. Muutama voikukka istutusten seassa lisää vain biodiversiteettiä.

Olen Rea Peltolan iki-ihanista kirjoista oppinut, että aikaahan on. Jos joku homma jää tänä vuonna tekemättä, sen voi tehdä ensi vuonna. Naulan kantaan.

Ystäväni sanoi, että hänen sovittu työprojektinsa on hyvällä mallilla: se on aloittamista vaille valmis. Wau! Tuon ajattelumallin kopioin heti. Aika moni hieno istutussuunnitelmakin on ihan yhtä hyvällä mallilla. Ja se singelin laitto talon perustusten viereen.

Hyppäämisen taito on paikallaan myös siinä, ettei jää harmittelemaan haljennutta vesiallasta tai ruskettunutta katajaa tai sitä koiranruusuksi muuttunutta 'New Dawnia'. Aina voi aloittaa alusta.

Nyt on se hetki keväästä, että melkein kaikki on vielä mahdollista. Nautin tästä kutkuttavan ihanasta hetkestä kun kaikki luonnon lahjat ovat vielä paketeissaan. Muutama salaisuus on jo hieman raottunut. Pionien versojen kärjet pilkistävät jo.

Loistosalvia ja malva entisessä puutarhassani.


Onko sinulla joku tärkeä Å? Kenties omenapuu Åkerö?

torstai 6. huhtikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: Z

Puutarhan aakkosten sarja alkaa olla loppusuoralla. Kiitos ystävällisistä kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa Y:stä.

Olemme varmaankin yksimielisiä siitä, että ystävät ovat nyt ylivoimaisia ykkösiä. Puutarhaystävien kesken löytyy helposti yhteinen sävel - duurissa tietenkin.

Yritteliäät puutarhaharrastajat saavat iloisia yllätyksiä. Niitä harmillisia yllätyksiä ei lasketa. Miksiköhän muuten niin monet yllätykset ovat keltaisia?

Ylellinen pioni 'Yang Fei Chu Yu' eli Jalkavaimo nousee kylvystä tarjoaa yltäkylläisen valkoisen kukinnan. Yrttejä ylistetään - yleisiä tilliä, sitruunamelissaa ja ruohosipulia, mutta myös vähän erikoisempia mojitominttua, rungollista rosmariinia ja erilaisia timjameita.

Tässä sinkkisoikossa kasvaa aivan tavallisia yrttejä: viinisuolaheinää, sitruunamelissaa, persiljaa ja ruohosipulia.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika ilmaisi ytimekkäästi: Kun yksin puurtaa puutarhas ja vaikka kuinka hyvi muka suunnitteloo, yrityksen ja erehryksen kautta löytyy useen vasta toivottu lopputulos. Yrittää täytyy, sillä kuten Kukkia & haaveita -blogin Sirkku sanoi: "Helppo ei ole puutarhurin tie." Kuka yrittää venyttää vyöhykettä ja kuka mitäkin.

Joku tuntee ylpeyttä omasta puutarhastaan, mutta itse olen mieluummin tyytyväinen ja kiitollinen.

Vielä yksi Y on jäljellä: yöt - pohjoisen yötön yö tai etelän hämärämpi. Kasvihormoni -blogin Sini ja Unelmia ruusuista -blogin Tita kirjoittivat niistä tunnelmallisesti.


Z
ZAMIOCULCAS ZAMIIFOLIA.

ZAMIOCULCAS ZAMIIFOLIA eli palmuvehka on huonekasvi ja erityisesti talvella varsinainen ilon tuoja. Kuopuksemme valitsi sen itselleen ja hoivaa sitä suurella sydämellä - silloin kun muistaa. Helppohoitoisena ja nopeakasvuisena kasvina palmuvehka on ollut erittäin kiitollinen hoidettava pienelle pojalle. 

Hän sai itse istuttaa kasvin puolihydroon ja nyt sitä on helppo kastella aina mittarin näyttäessä nollaa. Eikä palmuvehka pahastu siitä, vaikka mittari olisi nollassa jonkin aikaa. Ei se pahastu siitäkään, vaikka kani käy vähän nakertamassa sen lehtiä. Ei mene kauan kun palmuvehkan varret kaartuvat siten, että sen alle voi mennä istua kyyhöttämään kuin pieneen majaan ja leikkiä olevansa viidakossa.

Palmuvehka on onnellinen vähässäkin valossa. Tämä vehka kasvaa itäikkunalla, mutta viihtyy hyvin peremmälläkin huoneessa. 

Mikä on sinulle tärkeä Z? Kuuluuko puutarhan riippumatosta kenties Zzzzzz...?

maanantai 3. huhtikuuta 2017

VÄRIKOLMISOINTUJA OSA 2: VAALEANPUNAINEN, VALKOINEN JA SINISÄVYT

Vaaleanpunainen ja sinisävyt ovat aina varma yhdistelmä. Lempeä ja rauhallinen. Valkoinen raikastaa kokonaisuuden.

Kokosin kollaaseihin elo-syyskuussa kukkivia perennoja ja muutamia muita kasveja. Kaikki valitut kasvit sopivat aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle tavalliseen, läpäisevään puutarhamaahan. Joku kasvi viihtyy mieluummin vähän kosteammassa, joku suosii vähän kuivempaa. Nämä toiveet voi ottaa yksilöllisesti huomioon.

Katsele ruutuja ristiin rastiin ja löydä sopivia kasviyhdistelmiä.

Kasveja aurinkoiselle paikalle:

Kuvien kasvien nimet ovat sarakkeittain ylhäältä alas.

Vaaleanpunaisia kasveja:
  1. kärhö 200 cm 5-9 A tuore, humuspitoinen, erittäin ravinteikas maa
  2. ruusu 7-9 A kuohkea hiekkainen lannoitettu ja kalkittu multamaa, lämmin ja tuulelta suojattu paikka
  3. syysmaksaruoho 40 cm 8-10 A läpäisevä multamaa
  4. punatähkä 40–70 cm 7-9 A runsasravinteinen, läpäisevä, kalkittu, hiekkamultamaa
  5. harmaakurjenpolvi 6-9 A läpäisevä puutarhamaa
  6. kellopeippi ’Rosea’ 90 cm 8-10 A ilmeisesti sopii kaikille maille, nopea kasvu, rajattava
  7. gladiolus 7-9 A läpäisevä maa (ei kestä talvea avomaalla)
  8. konnanyrtti A/PV 30–40 cm 8-9 A runsasmultainen, huokoinen, tuore, keski-runsasravinteinen maa, lämmin paikka
  9. daalia 7-9 A
Valkoisia kasveja:
  1. virginiantädyke 8-9 A tuore, runsasravinteinen ja läpäisevä maa
  2. koreakärsämö 50 cm 7-8 A kuiva, tuore, hiekkapitoinen, runsasravinteinen
  3. ruusu 7-9 A
  4. punatähkä 40–70 cm 7-9 A runsasravinteinen, läpäisevä, kalkittu, hiekkamultamaa
  5. syysmaksaruoho 40 cm 8-10 A läpäisevä multamaa
  6. kaukasiantörmäkukka 6-9 A kevyt, hiekkainen, humuspitoinen, kalkittu, läpäisevä maa
  7. gladiolus 7-9 A läpäisevä maa
  8. kärhö 200 cm 5-9 A tuore, humuspitoinen, erittäin ravinteikas
  9. daalia 7-9 A
Sinisävyisiä kasveja:
  1. mirrinminttu 25–50 cm 6-9 A perhoskasvi, kuiva-tuore, hiekkapitoinen, läpäisevä, keskiravinteinen maa
  2. kaukasiantörmäkukka 7-9 50–70 cm 6-9 A kevyt, hiekkainen, humuspitoinen, kalkittu, läpäisevä maa
  3. piikkiputki A, mielellään paahteinen 7-9 kuiva, laiha maa
  4. sinikatana 65 cm 7-9 A
  5. loistosalvia 6-8-9 30–70 cm A kuivahko, läpäisevä
  6. virginiantädyke 8-9 A tuore, runsasravinteinen ja läpäisevä maa
  7. sinikatana 65 cm 7-9 A
  8. kaukasiantörmäkukka 7-9 50–70 cm 6-9 A kevyt, hiekkainen, humuspitoinen, kalkittu, läpäisevä maa
  9. loistosalvia 6-8-9 30–70 cm A kuivahko, läpäisevä

Kasveja aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle:
Vaaleanpunaisia kasveja:
  1. rantakukka A/PV 7-8-9 tuore-kostea
  2. kaunopunahattu 80–100 cm 7-9 A/PV läpäisevä, runsasravinteinen hiekkamultamaa
  3. salkoruusut A/PV 7-9 lämmin ja suojaisa paikka, tuore, läpäisevä maa, ei kovin talvenkestävä
  4. punalatva  150–200 cm 8-9 A/PV tuore, kostea, runsasravinteinen, humuspitoinen, läpäisevä maa
  5. syysleimu 7-9 70 cm A/PV hyvä, ravinteikas multa, tuore maa, ei saa kuivua helposti
  6. syysvuokko 60–80 cm 8-9 A/PV lämmin, multava, tuore, hiekansekainen, runsasravinteinen, läpäisevä maa
  7. syysmyrkkylilja A/PV 9-10
  8. nepalinhanhikki A/PV 7-9 kuivahko, läpäisevä maa
  9. rauniokilkka A/PV 6-9 kuohkea, tuore, läpäisevä, leviää voimakkaasti
Valkoisia kasveja:
  1. syysvuokko 60–80 cm 8-9 A/PV lämmin, multava, tuore, hiekansekainen, runsasravinteinen, läpäisevä maa
  2. syysleimu 70 cm 7-9 A/PV hyvä, ravinteikas multa, tuore maa, ei saa kuivua helposti
  3. kaunopunahattu 80–100 cm 7-9 A/PV läpäisevä, runsasravinteinen hiekkamultamaa
  4. salkoruusut A/PV 7-9 lämmin ja suojaisa paikka, tuore, läpäisevä maa, ei kovin talvenkestävä
  5. valkokirjokanukka 100–150 cm 6 A/PV kosteahko, ravinteikas maa, kuiva paikkakin sopii
  6. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen
  7. syysmyrkkylilja A/PV 9-10
  8. miekkaliljat 60–90 cm 8-10 A/PV tuore, runsasmultainen ja –ravinteinen
  9. viiruhelpi 60–100 cm 7-8 A/PV kostea, puutarhamaa, nopea kasvu, käytä juurimattoa
Sinisävyisiä kasveja:
  1. kurjenpolvi ’Rozanne’ 50–60 cm 7-9 A/PV kuiva – tuore, keskiravinteinen maa
  2. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen
  3. pallo-ohdake 80–100 cm 7-9 A/PV, kuiva, hiekkainen maa
  4. pallo-ohdake 80–100 cm 7-9 A/PV, kuiva, hiekkainen maa
  5. kurjenpolvi ’Rozanne’ 50–60 cm 7-9 A/PV kuiva – tuore, keskiravinteinen maa
  6. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen
  7. pallo-ohdake 80–100 cm 7-9 A/PV, kuiva, hiekkainen maa
  8. kurjenpolvi ’Rozanne’ 50–60 cm 7-9 A/PV kuiva – tuore, keskiravinteinen maa
  9. sarviorvokki A/PV 5-10 tuore, läpäisevä, keskiravinteinen

En ole ottanut kantaa siihen mitkä kasvit pärjäävät toistensa naapureina. Kukinta-ajatkin voivat vaihdella lajikkeesta riippuen. Tiedot kasveista ovat vain suuntaa antavia. Olen pyrkinyt käyttämään omia valokuvia. Kaikkia kasveja itselläni ei kuitenkaan ole, joten olen joutunut poimimaan kuvia myös netistä.

Tutustu myös kollaaseihini, joissa väreinä ovat vaaleanpunaiset, kellertävät ja siniset sävyt!
Värikolmisointuja osa 1: Vaaleanpunaiset, kellertävät ja sinisävyiset elo-syyskuun kasvit